YK:n huumekomissio lykkäsi jo toisen kerran äänestystä kannabiksen luokittelun korjaamisesta. Lykkäämistä perusteltiin tämän järjestelmän integriteetin säilyttämisellä. Kansalais- ja kannabisaktivistien toiminnan merkitys korostuu entisestään poliittisen järjestelmän kyvyttömyyden rinnalla ratkaista käytännön ongelmia.
Wienissä järjestettiin 2 – 6.3.2020 YK:n huumekomission, CND, 63. kokous, jonka keskeisenä asiana pidettiin äänestystä WHO:n suosituksista kannabiksen huumeluokituksen korjaamiseksi. Vain päivä ennen CND:n kokouksen alkua tuli päätös äänestyksen lykkäämisestä CND:n ylimääräiseen kokoukseen ensi joulukuun 3. – 4. päivinä.
Tämä on jo toinen kerta, kun äänestystä lykätään, ja perusteluksi lykkäämiselle kerrottiin tällä kertaa kansainvälisen luokitusjärjestelmän integriteetin säilyttäminen. Integriteetti on oikein toimimista, rehellisyyttä, vilpittömyyttä ja moraalista selkärankaa.
Keskiviikkona 4.3., jolloin tämän äänestyksen piti tapahtua, selitti kokouksen puheenjohtaja, Pakistanin suurlähettiläs Mansoor Ahmad Khan lykkäyspäätöstä:
“The Commission has held intensive discussions, including addressing questions to the WHO and the INCB. A summary of the questions and answers has been brought to the attention of the Commission in a document. During the intensive informal considerations I have held over the last many weeks, it became clear that some delegations do not have a clear understanding on the implications and consequences of the recommendations, while others were prepared to go for a vote. On this basis we have reached a common understanding and after weeks of consultation, that is reflected in the draft decision that I have tabled on behalf of the Commission contained in Document L8. ”
Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että kansainvälisissä huumesopimuksissa on selkeät ohjeet sopimuksien muuttamisesta vastaamaan kehitystä tieteellisessä tutkimuksessa sekä yhteiskunnassa. Tämä on normaali käytäntö kansainvälisissä sopimuksissa, koska tavat ja käsitykset muuttuvat, eikä mitään sopimuksia hakata kiveen, esimerkkinä vaikkapa Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus.
Kansainvälisessä huumevalvontajärjestelmässä kansainväliselle terveysjärjestölle, WHO, on annettu tieteellisen asiantuntijan tehtävä, jota toteuttaa sen huumeriippuvuuden puolueettomiksi todetuista tutkijoista ja asiantuntijoista koottu asiantuntijalautakunta, ECDD.
Jokin tässä järjestelmässä on pielessä, jos se ei kykene toteuttamaan perustehtäviään kuten niistä on säädetty kansainvälisessä lainsäädännössä. Ennen kokousta käydyissä neuvotteluissa esille nousi se, että osalla jäsenvaltioista ei ollut selkeää kuvaa WHO:n luokitussuosituksien seurauksista, kun taas osa oli valmis antamaan tukensa WHO:n asiantuntijoiden tieteelliseen harkintaan perustuvalle muutossuositukselle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lähinnä Venäjän ja Kiinan edustajien hysteeriseksi luokiteltava suhtautuminen tutkittuun tietoon jarruttaa päätöksentekoa.
Tämän järjestelmän tuottamat ihmisoikeusrikokset nousivat esille tiistaina 3.3. oheistapahtumassa Young People Use Drugs – Bridging the gap between Human Rights and Young Key Populations.
Nigerian edustaja kertoi esimerkin niistä käytännön seurauksista, kun länsimaista huumehysteriaa viedään köyhiin kehittyviin maihin. Maailmalla ja myös Suomessa uutisoitiin vuonna 2019 tapausta, jossa poliisit rynnäköivät Nigeriassa yhteen koraanikouluun vapauttaen sieltä 300 7 – 40 vuotiasta poikaa ja miestä. Koraanikoulu paljastui kidutuskeskukseksi, jossa nuoria pahoinpideltiin, käytettiin seksuaalisesti hyväksi ja näännytettiin nälkään. Yksi kidutetuista oli nuori mies, jonka vanhemmat olivat toimittaneet “parannuskeskukseen” vieroittaakseen tämän kannabiksen käytöstä. Vanhemmat maksoivat koraanikoululle tästä ”parantamisesta”.
Kyseinen laitos on vain yksi useista vastaavista laitoksista köyhässä Nigeriassa, ja Nigeria on vain yksi esimerkki köyhistä maista, joihin viedään länsimaista huumevalistusta, mutta joilla ei ole varoja perustaa hoitojärjestelmiä huumeriippuvaisille luoden markkinat kaikenlaisille moraalisille yrittäjille. Hysteerisiksi lietsotuilla vanhemmilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin turvautua fundamentalistiuskovaisten tarjoamiin palveluihin. Kyseessä ei ole mikään erityisesti muslimiperinne, vaan mallit ja asenteet on kopioitu länsimaisista laitoksista, joista pahamaineisin esimerkki on yhdysvaltalainen Straight Inc..
Tämä järjestelmä on vuosikymmenien ajan luonut mahdollisuuksia ihmismielen pahimmille piirteille, sadismille, psykopatialle ja opportunismille. Ongelma on integriteetin palauttaminen eikä säilyttäminen.
Kaikkien tutkimuksien (esim. THL, Espad) mukaan nuorison keskuudessa yleistyy näkemys kannabiksesta suhteellisen haitattomana päihteenä. Tämä on täysin erilainen näkemys nykyiselle huumeluokitukselle! Tästä näkemyksestä ja kannabiksen saannin helpottumisesta huolimatta nuoriso ei käytä kannabista aiempaa enempää sen käytön ja kaupan laillistaneissa valtioissa ja osavaltioissa. Mikään nykyisen järjestelmän perustana olevista oletuksista ei siten pidä paikkaansa.
Vaikka tämä byrokratia uskoo pitävänsä kiinni integriteetistään, on äänestyksen lykkääminen jo kahdella vuodella oire kyvyttömyydestä ratkaista omia ongelmiaan saatikka luomaansa kansainvälistä huumeongelmaa. Kannabiksen kieltolain jatkaminen ei suojele nuorisoa, kansanterveyttä eikä kansalaisten hyvinvointia vaan tuottaa ihmisoikeusrikoksia.
Mitä WHO:n suosituksista seuraisi?
WHO:n asiantuntijalautakunnan raportit pysyvät täysin valideina olemassa olevaan tutkimustietoon perustuvina raportteina riippumatta poliittisen päätöksenteon koukeroista. WHO:n antamat suositukset ovat kuitenkin konservatiivisia verrattuna ECDD:n esittämään tieteelliseen näyttöön. Kannabiksen poistaminen ankarimmasta IV luokasta, mutta sen säilyttäminen edelleen I luokassa vaarallisena huumeena ja THC:n siirtäminen vuoden 1971 sopimuksen lievemmästä valvonnasta samaan vuoden 1961 sopimuksen luokkaan, on pieni muutos, joka tekee luokituksesta loogisen mutta ei läheskään ajanmukaisen.
Kannabiksen lääkepotentiaalin myöntäminen on merkittävä symbolinen viesti vuosikymmenien kiistämisen jälkeen. Luokittelun muutoksen käytännön seuraus on kannabiksen lääkekäytön hyväksyminen, jolloin esimerkiksi Suomen ankaraa erityislupakäytäntöä ei voi enää perustella sopimusvelvoitteilla. Portugali, Saksa ja Tanska noudattavat tismalleen samoja sopimuksia ja ne ovat laajentaneet kannabiksen saatavuutta lääkkeeksi huomattavasti ottamalla huomioon potilaan oikeudet.
Kannabiksen käytöstä rankaisemista ei myöskään voi enää perustella sopimusvelvoitteilla, koska vuoden 1961 sopimuksessa mainitaan ainoastaan IV luokan huumeiden kohdalla (Artikla 2 § 5 b), että jäsenvaltio voi kriminalisoida käytön hallinnoimallaan alueella, jos se katsoo tämän suojelevan kansanterveyttä ja kansalaisten hyvinvointia, sopimusten ylintä tavoitetta.
Tinktuuroiden ja ekstraktien poistaminen sopimuksista päivittää sopimustekstiä lähemmäs 2000-lukua. Kannabismarkkinoiden kehittyessä on myyntiin tullut sekä uusia että myös perinteisten kannabistuotteiden kehittyneitä versioita eli kaikenlaisia tiivisteitä ja elintarvikkeita.
WHO:n suositus, että CBD:tä ei pidä asettaa huumevalvonnan kohteeksi, on edelleen pätevä. EU:ssa CBD-tuotteet on yritetty luokitella uuselintarvikkeiksi, mikä on absurdi projekti, koska kannabis kaikkine ainesosineen on ollut ihmiskunnan käytössä tuhansia vuosia. EU:n politiikka ajaa suuryritysten etua häätämällä markkinoilta pois pienet, innovatiiviset ja paikalliset yrittäjät, joilla ei ole resursseja käydä läpi EU:n pitkää ja kallista lupaprosessia.
Kannabiksen nykyistä eikä ehdotettua huumeluokittelua I luokkaan ei voi perustella millään huumeiden ja päihteiden tieteelliseen tutkimukseen perustuvalla haittavertailulla, vaan kannabis pitäisi kokonaisuudessaan siirtää muuhun kuin kriminaalivalvontaan. EU:n komission suositus hylätä osa WHO:n suosituksista on puolestaan esimerkki tieteellisen tutkimuksen dissaamisesta poliittisessa päätöksenteossa. Toivottavasti puolen vuoden mietintäaika riittää korjaamaan edes osan näistä ristiriitaisuuksista.
Äänestyksen sijaan keskustelu
CND:ssa kuitenkin keskusteltiin kannabiksen luokituksesta sovittuna äänestyspäivänä keskiviikkona 4.3. Kokouksen aluksi puheenjohtaja Mansoor Ahmad Khan selosti äänestyksen lykkäämisen syitä ja esitteli päätöslauselman lykkäämisestä.
Euroopan Unionin 12 jäsenvaltiota sekä Pohjois-Makedonia, Montenegro, Serbia, Albania, Bosnia ja Herzegovina, Islanti, Ukraina, Moldova, Georgia, Meksiko ja Uruguay esittivät yhteisen pahoittelun äänestyksen lykkäämisestä mutta ilmaisivat tukensa sopimusjärjestelmän uskottavuudelle.
Venäjälle koko jutussa on kysymys CND:n arvovallasta, uskottavuudesta ja luotettavuudesta. Venäjä kiistää nähneensä minkäänlaisia perusteluja millekään WHO:n suositukselle.
Etelä-Afrikka ilmoitti kannattavansa WHO:n tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoperustaa maailman huumeongelmien ratkaisemiseksi.
Jamaika kiitti WHO:ta sen palveluista ja ilmoitti, ettei päätöksen lykkääminen heikennä asiantuntijalautakunnan suositusten painoarvoa. Jamaika rohkaisee valtioiden edustajia analysoimaan tieteellistä näyttöä. Viivyttely ei edistä potilaiden tilannetta kivunlievityksessä, epilepsiassa eikä muissa vaivoissa.
Sveitsi valitti siitä, että valtiojäsenillä on ollut kaikki tarvittava tieto saatavilla päätöksentekoa varten jo yli vuoden. CND:n täytyy osoittaa ulkopuoliselle maailmalle, että olemme valmiita kantamaan huumesopimuksissa säädetty vastuumme siitä, että luokittelujärjestelmä toimii. Ja että se on uskottava ja käyttökelpoinen myös tulevaisuudessa.
USA yhtyi EU:n ja Kanadan esittämään kantaan. Emme saa aliarvioida tieteellistä tutkimusnäyttöä. WHO:n luokitussuositus täytyy asettaa mittasuhteisiinsa: se vahvistaa kannabiksen asemaa vuoden 1961 sopimuksen I luokassa. Tämä on merkittävä askel. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että maailman huumeongelma on laaja ja monimuotoinen, eikä kannabiksen luokittelusta päättämisen pitäisi peittää laajempaa kuvaa.
Sopimusten tarkoitus on rajoittaa huumeiksi luokitellut aineet lääkinnälliseen ja tutkimuskäyttöön ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi. Kannabiksen osalta tämä on ollut täydellinen epäonnistuminen järjestelmän kannalta: kannabis on levinnyt kuluneiden 60 vuoden aikana kaikkialle mutta se on riistetty potilailta ja tutkijoilta. Vasta dekriminalisointi ja laillistaminen ovat alkaneet toteuttaa sopimusten tavoitteita: rajoittaa nuorten ja lisätä potilaiden kannabiksen saantia!
Kysymys ei ole pelkästään kannabiksesta ja sen “viihdekäytön” laillistamisesta. Vankeusrangaistuksilla yhteiskunnasta piti tehdä turvallisempi, mutta nykyinen huumepolitiikka on aiheuttanut sen, että huumeongelma alkaa Suomessakin “meksikolaistua” Ruotsissa nähdyn mallin mukaan, kun vartijat pelkäävät henkensä ja turvallisuutensa puolesta huumejengien miehittäessä vankiloita. Eikä meillä ole edes kustannushyötyanalyysia tästä toiminnasta.
Useissa maissa nämä yhtälöt on laskettu ja kannabismarkkinoiden sekä sen kaupan laillistaminen etenee valtioiden ja osavaltioiden tasolla. Tänä vuonna mm. Meksiko, Libanon, Malta, Luxemburg, Uusi-Seelanti ja jopa 18 osavaltiota Yhdysvalloissa laillistaa tai äänestää laillistamisesta. Kehityksen eskaloituessa on CND:ssä joulukuussa aivan uudenlainen tilanne. Meidän EU:n kansalaisten pitää ottaa käytännössä kantaa siihen, haluammeko me Eurooppaan pohjois-amerikkalaisen kaupallisen mallin vai sosiaalista jakelua painottavan mallin kuten esimerkiksi Uruguayssa ja Espanjan kannabisklubeilla.
Tusky seuraa prosessia. Voit liittyä jäseneksi tai antaa muuten tukesi: FI92 5491 0220 1491 86
Lähde: Changes in the scope of control of substances: proposed scheduling recommendations by the World Health Organization on cannabis and cannabis-related substances. Commission on Narcotic Drugs. Sixty-third session. Vienna, 2–6 March 2020. Item 5 (a).,
The 40th ECDD was a specially convened session dedicated to carrying out pre-reviews of cannabis and cannabis-related substances. 4. – 7.6.2018.
Draft decision submitted by the Chair. Commission on Narcotic Drugs. Sixty-third session. Vienna, 2–6 March 2020.
Draft Report of the Session. Commission on Narcotic Drugs Sixty-third session. Vienna, 2–6 March 2020. 1. Changes in the scope of control of substances. Page 6 (n) cannabis.
CNDBlog 4.3.2020 Item 5. Implementation of the international drug control treaties.
CNDBlog 3.3.2020 Young People Use Drugs – Bridging the gap between Human Rights and Young Key Populations. YLE 27.9.2019, BBC 28.10. 2019
Amira Armenta, Martin Jelsma: The UN Drug Control Conventions. A Primer. Tni 2015.
YLE 2.3.2020, CNDmonitor, CNDblog,
WHO:n edustaja Gilles Forte selittää kansalaisjärjestöjen edustajille CBD:n luokitussuosituksen perusteluja
INCB:n presidentti arvostelee kansainvälistä huumesopimusjärjestelmää
Norjalainen huumeiden käyttäjien edustaja Arild Knutsen esittäytyy CND:n kokouksessa 2020
Utahin osavaltion yliopiston kasvinkasvatuksen tutkija, tohtori Bruce Bugbee selittää valaistuksen myytit ja faktat.
2.5.2020 klo 12, Turku, Puolalanmäki