Kansainvälisen huumepolitiikan keskeisiin tekijöihin kuuluva YK:n huumevalvontalautakunta, INCB, uhkaa ajautua yhdentekevään asemaan kannabiksen valvonnassa, mikä voi olla hyvä asia YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta.
Kannabiksen lailliseen kauppaan valmistautuva Kanada sai 13. huhtikuuta INCB:ltä paimenkirjeen, jonka ydin kuuluu:
“15. While other provisions of the international drug control conventions may lend themselves flexible interpretation, leaving the modalities of implementation to the discretion of States, the obligation contained in Article 4 c) of the Single Convention, and reprised in article 5 (2) of the Convention on Psychotropic Substances, is absolute and unequivocal in nature. Article 4 (c) is a peremptory norm for which implementation is a sine qua non of compliance with the international legal drug control framework.”
Viestissä mainittu Single Convetionin artikla kuuluu:
“Article 4 c) Subject to the provisions of this Convention, to limit exclusively to medical and scientific purposes the production, manufacture, export, import, distribution of, trade in, use and possession of drugs.
Single Conventionin 4. artikla tahtoo sanoa, että kannabiksen tuotanto ja kauppa voi tapahtua vain ja ainoastaan lääkinnällisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Eli toisin sanoen nykyisen INCB:n kannan mukaan kaikki muu olisi kriminaalivalvonnan alaista ja rangaistavaa.
Lisäksi INCB selittää Kanadalle, että 4. artikla on ehdoton normi, peremptory norm, josta ei ole poikkeuksia.
YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunta, ILC, ei tunnusta INCB:n kantaa vaan ILC:n mukaan ehdottoman normin kriteerit ovat hyvin tiukat. Kansainvälisessä lainsäädännössä ehdottomiksi normeiksi hyväksytään vain kansanmurhan, rotuerottelun, orjakaupan, merirosvouden ja kidutuksen kieltävät sopimukset sekä ihmisten itsemääräämisoikeus.
Yksikään lainoppinut ei ole löytänyt uskottavaa lähdettä, joka antaisi huumesopimuksien velvoitteille ehdottoman normin statuksen. Kanadan korkein oikeus on todennut, että kansainvälisessä lainsäädännössä mikään ei viittaa siihen, että huumerikokset kuuluisivat lakinormiston korkeimpaan kategoriaan. Eli suomeksi huumeiden käyttö ja kauppa ei ole ihmiskaupan tasoinen rikos. Jopa ihmisen itsemääräämisoikeus on tämän kiellon yläpuolella, mikä on poliitikoilta ja virkamiehiltä unohtunut heidän huumesotakiimassaan!
INCB:n mandaatti ei riitä tällaisten vaatimusten esittämiseen vaan sen kuuluisi pitää huolta lääkeainetilastoista, mikä palvelisi huumesopimuksien perimmäistä tarkoitusta eli ihmiskunnan terveyttä ja hyvinvointia.
INCB ajautui aikoinaan sivuun varsinaisesta missiostaan liittoutuessaan yksipuolisesti kriminaalivalvonnan eli vankilateollisen kompleksin kanssa. INCB oli mukana juonittelemassa huumeeton maailma julistusta 20 vuotta sitten, mikä loi ihmisoikeuksien kannalta tuhoisaa pienimmän yhteisen nimittäjän huumepolitiikkaa sallien ihmisten murhaamisen, epäinhimilliset vankeustuomiot ja ongelmaisten pakkohoidon YK:n huumesopimuksien velvoittamana. Silti 80% maapallon väestöstä on vailla kipulääkkeitä samalla kun niistä on tullut tappava epidemia länsimaissa.
Kanadan laillistamisprojektin arvostelun huumesopimuksien loukkaamattomuudella voi nähdä YK:n huumebyrokratian ajautumisena inertiaan, kykenemättömyyteen reagoida maailmassa tapahtuvaan muutokseen. YK:n huumebyrokratiaa uhkaa jääminen kehityksen jalkoihin ja marginaaliin, jos se ei kykene vastaamaan muutokseen.
INCB kansalaisjärjestöjä tapaamassa
Kaksi tuoretta esimerkkiä kertovat siitä, kuinka jakomielisesti INCB:ssä suhtaudutaan kannabikseen ja sen laillistamiseen.
INCB kertoo 7.5. julkaistussa tiedotteessa, kuinka se neuvotteli kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa kannabiksen lääkinnällisestä ja ei-lääkinnällisestä käytöstä. Kyseessä oli INCB:ltä tärkeä avaus yhä vaikutusvaltaisempaan asemaan nousseelle kansalaisjärjestöjen liittoumalle.
YK:n vuosina 2008 ja 2016 pitämien huumehuippukokousten yhteydessä kansalaisyhteiskunta kokosi värikkäitä mutta hajanaisia rivejään vaikutusvaltaiseksi lobbyksi osallistuakseen herrakerhona tunnetun kansainvälisen huumebyrokratian toimintaan. Kansalaisyhteiskunta on järjestäytynyt kahdeksi ryhmäksi eli Wienin ja New Yorkin NGO komiteoiksi, koska YK:n huumekokouksia pidetään näissä kaupungeissa.
Tulevaa vuoden 2019 huumehuippukokousta varten nämä kansalaiskomiteat perustivat keväällä 2018 uuden toimintaryhmän Civil Society Task Force, CSTF.
INCB ja kansalaiskomiteat järjestivät yhteisen kokouksen aiheesta kannabiksen lääke- ja ei-lääkinnällinen käyttö. Kokouksessa oli edustettuna laaja kirjo kansalaisjärjestöjä, ja keskustelu kattoi erilaisia näkökulmia ja aiheita lähtien lääkekäytöstä ja potilaiden etujen ajamisesta politiikkaan, talouteen, kannabiksen käyttäjien kuntoutukseen, huumesopimuksiin sekä laillisen valvonnan eri näkökulmiin kannabiksen kaupallistamista myöten.
ja kannabispropagandaa jakamassa
Toisaalla INCB:n jäsen Raúl Martin Del Campo Sánchez piti Inter-American Drug Abuse Control Commission, CICAD, 63. kokouksessa huhtikuun lopussa esitelmän YK:n huumepolitiikan ja YK:n kestävän kehityksen välisistä suhteista otsikolla “INCB and Sustainable Development Objectives”.
Esitelmän lopussa Del Campo Sánchez esitteli tietoja Coloradon ja Washingtonin osavaltioiden toteuttamasta kannabiksen laillistamisen aiheuttamista vaikutuksista otsikolla “Negative Effects of Cannabis Legalization in the USA”. Tutkitun tiedon sijaan tämä osio koostui huumesotajärjestön Smart Approaches to Marijuana, SAM, propagandasta, joka on kumottu moneen kertaan mm. Coloradon osavaltion omilla sivuilla.
Del Campo Sánchez sivuutti esityksessään laillistamisen myönteiset vaikutukset, joista löytyy tuoretta tutkittua tietoa. INCB:n edustaja päätti kuitenkin valita kannabiksen kieltolain jatkamista julkisesti kannattavan sivuston.
Esitelmänsä lopuksi Del Campo Sánchez nostaa iskulauseen “Maailmaa ei ole pakotettu valitsemaan huumelakien militarisoidun version eikä huumeiden valvomattoman jakelun välillä. Sopimukset eivät edellytä mitään huumesotaa”. Tämäkin retoriikka on SAM:n propagandaa, jossa esitetään äärivaihtoehdot ja mainostetaan itseä jonakin huumepolitiikan tolkun keskikohtana.
Sopii kysyä, että mitä politiikkaa INCB oikeasti ajaa näissä asettamissaan aika väljissä raameissa?
Huumehaukkojen kokoontuminen
Kansainväliset huumesotajärjestöt SAM, European Cities Against Drugs, ECAD, ja World Federation Against Drugs, WFAD, järjestivät huumeiden vastaisen huippukokouksen 14. – 15.5. Ruotsissa mutta tällä kertaa Göteborgissa.
Tukholman kaupunki erosi ECAD:sta vuonna 2016, koska se katsoi ECAD:n fundamentalistisen linjan vievän sen marginaaliin kansainvälisessä huumepoliittisessa keskustelussa. Jälleen kerran Ruotsin terveys- ja sosiaaliministeriö tuki kansainvälisten huumehaukkojen kokousta, mikä kertoo siitä, kuinka korkealla huumepolitiikka on ruotsalaisen politiikan agendalla verrattuna esimerkiksi Suomeen.
Kannabiksen vastaisen taistelun kansainväliset tähdet kuten Kevin Sabet, Bertha Madras ja kusitestien kruunaamaton kuningas Robert DuPont saivat jälleen kerran siivunsa Ruotsin kuningatar Silvian karismasta.
WFAD:n puheenjohtaja Sven Olov Carlsson summasi huumehaukkojen tavoitteet: “Huumepolitiikan tulevaisuus ei ole päihdyttävien ja väärinkäytettävien huumeiden laillistaminen mukaan luettuna kannabis”.
Huumehaukat Suomessa ja ulkomailla sivuuttavat sen tosiseikan, että lailliset tupakka ja alkoholi ovat paljon suurempi uhka ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.
Carlsson perustelee kantansa sillä, että kannabis on haitallista, eihän sitä muuten olisi kielletty! Tässä hän käyttää SAM:n kauhuretoriikkaa Big Marijuanasta, joka kaappaa nuorison haltuunsa keinoja kaihtamatta. Carlsson toteaa puheessaan, ettei huumepolitiikkaa saa jättää asiantuntijoille. Sehän on ollut kovaa bisnestä jo vuosikymmeniä. Kysykää vaikka Robert DuPontilta!
Tosiaan, asiantuntijat alkavat olla täysin yksimielisiä huumepolitiikan uudistamisen tarpeesta. Asiantuntijuutta edustaa mm. British Medical Journalissa 10.5. julkaistu kannanotto kaikkien huumeiden laillistamisen, valvotun myynnin ja verotuksen puolesta.
Samanmieliset valtiot keskenään
Yhdysvallat noudattaa presidentti Obaman aikana syntynyttä ns. Brownfieldin doktriinia eli se ei painosta muita valtioita huumepolitiikassa. Mikään ei ole osoittanut, että presidentti Donald Trump muuttaisi tätä. Trump itse on osoittanut, kuinka kansainvälisiä sopimuksia voidaan muuttaa ja vaikka heittää roskakoriin. Huumeettoman maailman projekti on YK:ssa jäänyt Ruotsin ja Venäjän kontolle dekriminalisoinnin noustessa suosituksi ratkaisuksi maailmalla.
INCB ja muu YK:n huumebyrokratia on tähän asti toiminut siitä lähtökohdasta, että kaikki muu kuin kannabiksen lääkinnällinen ja tieteellinen tutkimuskäyttö ovat kiellettyjä. Tämän kannan on katsottu jopa ylittävän ihmisoikeusnäkökohdat huumepolitiikassa.
INCB:n kansalaisyhteiskunnan tapaamisessa professori Dave Bewley-Taylor esitteli ns. inter se ratkaisua kannabiksen laillisen valvonnan toteuttamiseksi kansainvälisen huumevalvonnan puitteissa. Liberaalit valtiot voivat laillistaa kannabiksen kaupan muodostaen samanmielisten valtioiden ryhmän pitäen huumesopimuksien tavoite oman politiikkansa tavoitteena, mikä on ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen.
Inter se on käsitteenä tulkinnoille avoin, kuten kaikki kansainvälisen lainsäädännön eri puolet. Tähän asti tämä on vain toiminut siten, että huumesopimuksien tiukkenevaa tulkintaa ajaneet valtiot ovat ottaneet käsitteen oman politiikkansa ajamiseksi.
Sama käsite voidaan ottaa myös niiden valtioiden ohjenuoraksi, jotka haluavat poiketa tästä kriminaalivalvonnan valtavirrasta. ILC on todennut, että samanmielisten valtioiden inter se sopimus on samankaltainen kuin se, että valtiot ilmoittaisivat poikkeavansa sopimuksen velvoitteista.
Kyseessä on harvoin käytetty malli ratkaista kansainvälisen sopimuksen erimielisyyksiä, mutta pitää ottaa huomioon se, että YK:n huumevalvontajärjestelmä itse kärsii järjestelmäongelmista, epäjohdonmukaisuudesta, valtioiden harjoittaman politiikan koko ajan kasvavasta erilaisuudesta sekä koko byrokratian muuttamisen hankaluudesta.
Kansainväliseen lakiin perustuva yhteinen politiikka on selkeästi parempi ratkaisu kuin yhä kasvavan valtiojoukon tekemät erilaiset varaukset ja uudelleen tulkinnat. Huumesopimuksien oikeutus tulee siitä, että kaikki maailman maat ovat niiden tavoitteista yksimielisiä.
Kuinka tärkeäksi kansainvälinen huumevalvonta enää koetaan, kun ymmärretään se, kuinka köyhyyden, eriarvoisuuden, korruption ja ympäristön ongelmat kietoutuvat laittomien huumeiden kaupassa ja käytössä? Mikä rooli huumepolitiikalla enää on YK:n kestävän kehityksen ohjelmassa?
INCB:n harjoittama politiikka kieltää valtioita siirtymästä kohti laillistamista ei ole enää uskottava eikä kestävä. Nyt vaaditaan väistämättömän kehityksen helpottamista ja valvontajärjestelmän joustavuutta kansainvälistä lainsäädäntöä kunnioittaen. Kanada voisi toimia samanhenkisten valtioiden muodostaman ryhmittymän keskuksena.
Huumesopimusten tavoitteena on ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen. Laillistamisen politiikka palvelee tätä paremmin kuin omien kansalaistensa kriminalisointi ja tapattaminen, mitä tapahtuu edelleen YK:n huumepolitiikan nimissä.
Lähde: INCB:n viesti Kanadalle 13.4.2018, Transnational Institute 7.5.2018, INCB 7.5.2018, IDPC 28.4.2018, IDPC 6.5.2018, Transnational Institute 7.5.2018, Drugnews 14.5.2018, British Medical Journal 10.5.2018
