Lähde: Narconews 27.6.2011, Guardian 9.6.2011 ja The Field 7.5.2011
Sunnuntaina 8.6. Meksiko Cityn kaduille ilmestyi yli 100 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa 160 000, ihmistä ottamaan vastaan 60 kilometrin päästä Cuernavacan kaupungista lähtenyttä huumesodan vastaista marssia, johon osallistui satoja ihmisiä vaatien ”ei enää tappamista, ei enää vihaa, ei enää verta!”
”Emme halua lisää kuolemaa tässä sekasorrossa. Ei enää tappamista, ei enää vihaa. Olemme tulleet tänne saadaksemme kulkea näillä kaduilla ylpeinä ja rauhassa. Väkivalta aiheuttaa ainoastaan lisää väkivaltaa”, Sicilia puhui väkijoukolle.
Pojan murha yhdisti runoilijan aktivismin huumesodan vastustamiseen
Kuten niin monet meksikolaiset aktivistit, paini Javier vuosia liian monien yhteiskunnallisten vaatimusten kanssa useilla poliittisilla areenoilla, jotka ovat kenties liian hajallaan ollakseen yhtenäisiä ja vetovoimaisia. Lopulta hänen ajamansa vaatimukset muodostivat vetoomuslistan, mikä näytti mahdottomalta saavuttaa, mutta mistä tuli osa Javierin hahmoa yhteiskunnallisena taistelijana ja yhteisön organisoijana. Se oli kuin vaatimusten shoppailulista, joka hänen poikansa murhan jälkeen tiivistyi yhteen ainoaan vaatimukseen: ”Olemme saaneet tarpeeksi! Ei enää verenvuodatusta! Lopetetaan väkivalta! Lopetetaan sota!”
Hänen poikansa murha oli Javierin elämän käännekohta, joka muutti hänen vaatimuslistan yhdeksi yhdistäväksi pakottavaksi tarpeeksi. Tämä on syytä toistaa: kaikki Meksikon yhteiskunnan ratkaisemattomat ongelmat ovat nyt löytäneet yhden yhteisen nimittäjän.
Meksikon murhapääkaupunki vastaanotti rauhanmarssin
Meksiko Cityn mielenosoituksen jälkeen väkijoukko jatkoi bussi- ja autokaravaanissa halki maan järjestäen mielenosoituksia matkan varrella. Näillä he ovat halunneet kiinnittää lisää huomiota niihin henkilökohtaisiin kärsimyksiin, joita huumesodan 40 000 uhriluvun taakse kätkeytyy. Meksikon presidentti Felipe Calderon käynnisti joulukuussa 2006 sotilasoperaation huumekartelleja vastaan, jonka seurauksena murhien ja väkivallan määrä on vain kasvanut.
Ciudad Juarezin mielenosoituksen jälkeen Meksikon rauhanmarssi jatkoi USA:n ja Meksikon rajan yli USA:n puolelle El Pasoon, missä siihen liittyi satoja amerikkalaisia vaatimaan strategian muutosta molempien maiden hallituksilta. Amerikkalaiset vaativat erikseen USA:n hallitusta lopettamaan Meksikon huumesodan rahoitus.
Rauhanmarssi kohtaa Meksikon presidentin
Torstaina 23.6. rauhanmarssin johtohahmoksi noussut Javier Sicilia sekä muut aktivistit kohtasivat Meksikon presidentin Felipe Calderonin historiallisesti tärkeässä Chapultepecin linnassa, missä sodan uhrit pääsivät esittämään asiansa maan presidentille. Kohtaaminen on saanut laajaa huomiota meksikolaisissa tiedotusvälineissä.
Kaikki rauhanmarssin jäsenistä eivät kannata keskustelua presidentin kanssa, joka on täysin kuuro heidän vaatimuksilleen ja lisäksi häntä pidetään sodan yhtenä rikoskumppanina. Myös ne nuoret, jotka haluavat maan demilitarisoimista ennen neuvottelujen alkamista, pysyivät ulkopuolella.
J
avier Sicilialla on rauhanviestin ohella mukana joukko suosituksia: hän haluaa pyytää hallitusta muuttamaan rikollisuuden vastaisen strategiansa palvelemaan enemmän kansalaisia, taistelemaan lahjontaa ja järjestäytyneen rikollisuuden rahoitusta vastaan sekä kehittämään yhteiskunnan rakenteita koulutuksella ja työpaikkoja luovalla politiikalla, joka olisi ensisijaisesti suunnattu nuorille.
Keskustelun tuloksellisuus ei riippunut kuitenkaan siitä, kuinka paljon Calderon suostuu tekemään uhrien vaatimusten eteen kameroiden poistuttua paikalta. Keskustelun tärkein anti oli siinä, että kansalaiset, joilla ei ole poliittisia eikä puhetaidollisia aseita, pääsivät kyseenalaistamaan sen hallituksen, jonka kaudella heidän perheenjäseniään on murhattu. He pääsivät syyttämään rikollisryhmien lisäksi Meksikon hallinnon korruptiota ja myötämielisyyttä rikollisryhmiä kohtaan – juuri sitä rakenteellista tukea, minkä varassa sota jatkuu.
Sicilia aloitti keskustelunsa Calderonin kanssa muistuttamalla läsnäolijoille siitä, että tämä keskustelu tapahtuu virkamiesten tehottomuuden takia ja hän uskoi keskustelun olevan askel kohti ratkaisua:
”Olemme täällä muistuttaaksemme virkamiesten velvollisuudesta puhua suoraan instituutioista ja niistä rahoista, joita me käytämme heidän palkkaamiseksi. Olemme hyväksyneet ne perustellut epäilyt siitä, ettei tällä keskustelulla saavuteta mitään, koska olemme vakuuttuneita siitä, että vuoropuhelu on demokratian keskeinen toimintamuoto, millä rakennetaan tietä kohti rauhaa.
Me tulimme tänne saadaksemme tunnustusta sille velalle, mikä Meksikon valtiolla on kaikille uhreille ja heidän perheenjäsenilleen sekä yhteiskunnalle kokonaisuutena. Siksi te herra presidentti valtion edustajan ominaisuudessa olette velvollinen pyytämään yhteiskunnalta ja varsinkin uhreilta anteeksi. Toiseksi olemme tulleet tänne hakemaan oikeutta.”
Sicilia pyysi puheessaan oikeutta niille perheille, joiden perheenjäseniä on murhattu, suojelua toimittajille ja rikollisuuden vastaisen militaristisen strategian lopettamista sekä joidenkin huumeiden laillistamista.
Presidentin vastaukset olivat niitä samoja, joita on kuultu virallisissa puheissa viimeisten kuuden vuoden aikana. Hän toisti jälleen olevansa vakuuttunut siitä, että hänen työnsä järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan on sankarillista ja hän puolusti sotastrategiaansa. Calderon ei myöntänyt, että hänen velvollisuutensa olisi pyytää anteeksi sodan ”oheisvahinkoja”, mutta hän väitti armeijan strategian olevan oikea:
”Jos jotakin kadun niin sitä, etten lähettänyt aikaisemmin liittovaltion joukkoja taistelemaan rikollisia vastaan, mitä kukaan muukaan ei halunnut taistella joko pelon takia tai koska rikolliset ovat lahjoneet heitä. Joka tapauksessa kadun, etten lähettänyt heitä aiemmin.”
Ehdotukseen siviilipoliisin luomisesta hän puhui aseiden kanssa taistelemisesta:
”On täysin mahdollista, että yhteisöllä on itsehallinnollisia on jopa aseistettuja puolustusjoukkoja. Tämä voisi olla mielenkiintoista, mutta totuus on se, että kun näemme rikollisryhmiä saapumassa kymmenien autojen karavaaneissa hampaisiin asti aseistautuneina, pitää olla erilainen tapa organisoida turvallisuutta ihmisille.”
Calderonin aseistettu strategia oli puheen pääteema ja hän vältteli hyökkäämästä lahjontaa ja rahanpesua vastaan, vaikka ne ovat huumekaupan perustekijät. Meidän tulee taistella luoteja vastaan luodeilla aivan kuin katu olisi ainoa taistelutanner.
Araceli Rodríguez, vuonna 2009 kadonneen liittovaltion poliisiupseerin Luis Ángel León Rodríguezin äiti, osallistui myös keskusteluun. Rodríguez kysyi Calderonilta, miksei tämä ole vielä laatinut sellaista puhetta, mikä olisi yhtä johdonmukainen ja monimutkainen kuin hänen sotansa:
”Miksi me pidämme kiinni sellaisesta strategiasta, missä tasapaino on täysin negatiivinen? Muissa maissa hallituksen toimet keskittyvät rahan jäljittämiseen, koska se on rikollisen toiminnan tulos. Miksi näin ei ole Meksikossa?
Ei ole reilua, ei ole eettistä, eikä edes kristillistä vuodattaa niin paljon verta, kylvää niin paljon tuhoa läpi maan sodassa, joka jättää huumeteollisuuden voitoista hyötyvät koskemattomiksi.
Tiedättekö, kuinka moni poliitikko ja liikemies toimii yhteistyössä huumerikollisten kanssa? Miksi he ovat muiden yläpuolella?”
Sicilia jatkoi samasta aiheesta:
”Ongelmana señor presidentti on se, että te ajattelette pahojen roistojen olevan hallinnon ulkopuolella ja hyvien sisäpuolella. Ongelma on se, että sota aloitettiin lahjottujen instituutioiden avulla, sellaisten instituutioiden avulla, jotka eivät takaa kansallista turvallisuutta, sellaisten instituutioiden, jotka ovat lain yläpuolella, koskemattomia.
Miksi ette nöyrästi myönnä sitä, että voisitte tehdä muutakin kuin syöttää meille tätä poliisi- ja sotakoneistojuttua? Teidän tuntuu olevan vaikeaa myöntää, ettette ole tehneet oikeastaan mitään niiden rikollisia suojelevien rakenteiden purkamiseksi, niiden rakenteiden, jotka rikolliset ovat rakentaneet, sen joka paikkaan levinneen lahjonnan purkamiseksi, josta te toisinaan puhutte.
Eikö teillä ole mitään sanottavaa siitä lahjonnasta ja peittelystä, mitä tapahtuu yhteisymmärryksessä hallituksen virkamiesten kanssa?
Rikollisuus leikkaa suurpääomapiirien ja suurten yritysten läpi, missä ei luodit lennä, veri vuoda eikä poliisit ilmesty TV-ruudulle.”
Calderonin vastauksia vaatimuksiin ja kysymyksiin saattoi luonnehtia väistelyiksi ja selitysyrityksiksi. Hänen arvionsa mukaan virkamiesten lahjottavuus ei ole mitenkään kytkeytynyt siihen, miten korkeimmat edustajat ovat lahjottavissa. Presidentin mukaan armeijassa on vähemmän ”pahiksia” ja joitakin väärinkäytöksiä, jotka on hoidettu, mutta ei lainkaan sellaista syyllisyyttä ja myötämielisyyttä, mitä esiintyy poliisijoukkojen keskuudessa, jota Calderon valaisi kertomalla:
”Missä tahansa kaupungissa, osavaltiossa, kunnassa kaikki poliisit voivat olla rikollisten palkkalistoilla… Mutta minä tiedän, että he ovat ja tiedän myös, kuinka paljon he ansaitsevat.”
Syntipukkeja tuomiolla rikollisten sijaan
Norma Ledesma Ortega toi keskusteluun ne viattomat ihmiset, joita vangitaan rikoksista, joiden todelliset syylliset saavat kulkea vapaana. Hän on perustanut kansalaisjärjestön Justicia para Nuestras Hijas (oikeutta tyttärillemme), koska hänen tyttärensä kaapattiin ja murhattiin vain 16-vuotiaana vuonna 2002. Ledesma Ortega on yksi niistä naisista, jotka antavat äänensä niiden yli tuhannelle Ciudad Juárezissa murhatulle naiselle – mikä sekin on vain osa naisiin kohdistuneesta murhien aallosta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkkinä hän kertoi 13 teini-ikäisen murhasta eräässä Ciudad Juárezin lähiössä:
”Tämä Villas de Salvarcarin verilöyly on ratkaisematon tapaus. On varmaa, että tietyt rikolliset suorittivat tämän verilöylyn, mutta liittovaltion poliisi pidätti muutamia syntipukkeja, joita kidutettiin tunnustuksen saamiseksi.”
Alkuperäiskansat ristitulessa
Paikalla oli myös alkuperäiskansojen edustaja Salvador Campanu Sánchez Michoacánin osavaltiosta vaatimassa tehtyjen sopimusten noudattamista. Vuosia sitten Meksikon liittovaltio lopetti sopimusten tekemisen ja neuvottelut Zapatista-liikkeen kanssa. Campanu Sánchez vaati hallituksen virkamiesten heitä vastaan harjoittaman väkivallan lopettamista:
”Me alkuperäiskansat olemme järjestäytyneen rikollisuuden lisäksi Meksikon valtion harjoittaman institutionaalisen väkivallan kohteena, koska se ei tunnusta meidän perinteisiä oikeuksia eikä hallintatapoja. Järjestäytyneen rikollisuuden iskiessä alkuperäiskansojen yhteisöön tapahtuu se hallituksen suostumuksella eikä meidän itseään puolustavilla rohkeilla siskoilla ja veljillä ole minkäänlaista suojelua.”
Käyty keskustelu ei horjuttanut presidentin valtaa lainkaan. Tämä tapahtuma ei ollut ratkaisu ongelmiin. Ehkä kokous antoi sodan uhrien asialle arvokkuutta ja julkisuutta. Tällä saatiin presidentti ja Meksikon oikeuslaitoksen edustajat kuuntelemaan heidän sotansa viattomia uhreja.
Tärkeää voi olla myös se, jos tiedotusvälineet pitävät Calderónin antamat lausunnot esillä muistuttamassa häntä omista lupauksistaan ja institutionaalisesta lahjonnasta.
Vaikka kansainvälisten tiedotusvälineiden näyttämät Meksikon huumesodan ”oheisvahingot” eivät ole saaneet mitään poliittista vaikutusta aikaan niin toivottavasti tästä edelleen kerrotaan muualla maailmassa. Mutta Chapultepecin linnassa äidit, isät, alkuperäiskansojen edustajat ja uhrit kokivat menestystä niiden muutaman hetken ajan, jolloin presidentti myönsi tekemiään virheitä.
Marssi huumeväkivaltaa vastaan Meksiko Cityssä:
http://www.youtube.com/watch?v=TQ6XJsVNfzA
Javier Sicilia, Meksikon huumesodan vastaisen kansanrintaman johtohahmo
http://www.youtube.com/watch?v=TJixfgkydZE
Javier Sicilia ja rauhanmarssin vastaanotto Ciudad Juarezissa
http://www.youtube.com/watch?v=2h-lkSnHKsI
Mielenosoitus Meksikon ja USA:n rajalla
http://www.youtube.com/watch?v=FsS03AWaYB4
Sicilia kohtaa Meksikon presidentin Felipe Calderonin
http://www.youtube.com/watch?v=v_KoEFIdeXM
Lisää Meksikon rauhankaravaanista: Narconews raportoi runoilija Sicilian kampanjaa sekä Meksikon ja muun Latinalaisen Amerikan huumepolitiikkaa kriittisestä näkökulmasta.
