Suomalaisessa kannabiskeskustelussa on totuttu siihen, että kieltolain kannattajat saavat perustella kantaansa millä tahansa hullabaloolla ilman, että toimittajat osaavat tai edes haluavat kritisoida näitä huumevirkamiesten ja ns. huumeiden vastaisten järjestöjen aivopieruja. Tämä faktaresistantti ideologia on ollut huumekieltolain vallitseva toimintamalli alusta saakka. Tähän on tulossa muutos. Kolme tuoretta raporttia viitoittaa tietä kohti kieltolain jälkeistä kannabispolitiikkaa.
Huumepolitiikan ja YK:n kehitystavoitteiden yhdenmukaistaminen
YK:n huumepolitiikan erikoiskokouksen, UNGASS2016, loppuasiakirja jäi selkeää muutosta ajaville tahoille pettymykseksi. Siihen kuitenkin kirjattiin merkittäviä päätöksiä ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi sekä sitouduttiin “edistämään sellaista tutkimusta jäsenvaltioissa, joka auttaa paremmin ymmärtämään laittomien kasvien kasvattamiseen ajavia syitä soveltamalla inhimillisen kehityksen indikaattoreita, ympäristön suojelun kriteerejä sekä muita mittavälineitä, jotka ovat yhdenmukaisia YK:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.”
Tämä päätös ei jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi vaan International Peace Institute, IPI, julkaisi 22. helmikuuta raportin “Aligning Agendas: Drugs, Sustainable Development, and the Drive for Policy Coherence”. IPI on YK:n yhteyteen 1970-luvulla perustettu ajatushautomo ja kuivahkosta tekstistä huolimatta kyseessä on kansainvälisen huumepolitiikan kehittämisen kannalta tärkeä raportti.
IPI:n tehtävänä oli alunperin YK:n rauhanturvajoukkojen koulutus. Siitä on kehittynyt monitasoisia rauhanoperaatioita kautta maailman ohjaava instituutio. Kyseinen raportti on IPI:n ja Conflict Prevention and Peace Forum, CPPF, järjestön kokoaman asiantuntijatyöryhmän International Expert Group on Drug Policy Metrics yli vuoden työn tulos. Raportti julkaistiin IPI:n ja CPPF:n järjestämän “Making Drug Policy and SDG’s cohere” -konferenssin yhteydessä. SDG on lyhenne termistä kestävän kehityksen tavoitteet eli sustainable development goals.
Työryhmän ensimmäinen kokous pidettiin UNGASS2016 kokouksen yhteydessä, ja sen rahoitus varmistui vuoden 2017 alussa. Työryhmän yhteyksiä YK:n huumebyrokratiaan alleviivaa se, että yksi sen kokouksista järjestettiin YK:n huumekomission, CND, vuosikokouksen yhteydessä. Tämä tarkoittaa sitä, että raporttia luetaan byrokratian ytimessä.
YK:n huumetoimiston, UNODC, vuosiraporteissaan käyttämä keskeinen tunnusluku eli käyttäjien määrä sisältää laajan kirjon erilaista huumeiden käyttöä, se ei erottele aineita toisistaan eikä tee eroa ongelmaisen ja muun käytön välillä. Kansainvälisten mittavälineiden puuttuminen on luonut valtiollisella tasolla laajan kirjon erilaisille käsityksille perustuvia ja haitallisia toimintatapoja tiedonkeruussa ja raportoinnissa. Tämä estää näyttöön perustuvien toimintatapojen kehitystä ja soveltamista. Tästä näkökulmasta edellisenä vuonna huumeita käyttäneiden lukumäärä ei auta lainkaan ymmärtämään niitä ongelmia, joita huumeiden käyttöön liittyy.
Eli lyhyesti nykyinen käytössä olevan tiedon taso ei kerro todellisista ongelmista ja niiden mittasuhteista, koska käyttäjät on niputettu samaksi ryhmäksi.
Politiikan tekijöiden nykyisin soveltama tutkimusnäyttö on lähtökohtaisesti vinoutunutta, koska he keskittyvät huumepolitiikan kykyyn vähentää laittomien huumeiden tarjontaa ja kysyntää. Sen sijaan huumepolitiikan vaikutuksien arviointi laajemman yhteiskunnan näkökulmasta on jäänyt vähälle huomiolle.
Monet laittoman huumekaupan osat kuten laittomien kasvien viljely, pienimuotoinen diilaus ja ongelmakäyttö ovat seurausta niistä kehitysongelmista, joita on tarkoitus kehittää uuden kestävän kehityksen ohjelmalla. Löytyy selkeää näyttöä siitä, että rankaisemiseen perustuva huumepolitiikka – ns. huumesota – vaikeuttaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.
Raportilla pyritään ohjaamaan tutkimusta ja toimintamalleja siten, että huumepolitiikkamme voidaan muuttaa toteuttamaan 2030 kestävän kehityksen ohjelman tavoitteita eikä estämään niiden toteutumista. Raportti näkee mahdollisuuden tämän toteuttamiseksi vuonna 2019, jolloin järjestetään kaksi merkittävää YK:n huippukokousta: vuoden 2009 huumeohjelman eli “2009 UN Political Declaration and Plan of Action on International Cooperation towards an Integrated and Balanced Strategy to Counter the World Drug Problem” tarkistuskokous sekä YK:n 2030 kestävän kehityksen ohjelman valtionpäämiestasoinen arviointikokous. Vuosi 2019 tarjoaa siten ainutlaatuisen mahdollisuuden yhdistää nämä kaksi erillistä politiikan areenaa.
NIDA ja tieteellisen kannabistutkimuksen kriteerit
USA:n liittovaltion huumeiden väärinkäytön tutkimusinstituutti, NIDA, on maailman kantsu-uutisten pääasiallinen lähde, joka perustettiin Nixonin käynnistämän huumesodan ajatushautomoksi. Se tukee tieteellisellä tutkimuksella USA:n huumepoliisin, DEA, ja valkoisen talon huumetoimiston, ONDCP, harjoittamaa valistustyötä. Tämän laissa määritellyn tehtävän vuoksi sen tutkimustoiminta on ideologisesti vinoutunutta. Tästä on kärsinyt erityisesti kannabiksen lääkekäytön tutkimus, koska NIDA ei tue kannabiksen hyötyjen tutkimista vaan ainoastaan haittoja.
NIDA on Yhdysvaltojen kansallinen tutkimuslaitos, jolla on kuitenkin laaja kansainvälinen vaikutus kannabiskeskusteluun. Suomessa kannabiksen vastustajien ykkösketjuun itsensä kohottanut HUS:n kipuklinikan ylilääkäri Eija Kalso on ilmoittanut NIDA:n olevan hänen pääasiallinen tiedonlähteensä kannabiksen lääkekäytön arvioinnissa. Siksi hänen kommenttinsa on täysin ristiriidassa potilaiden kokemusten ja tarpeiden kanssa. Näin Yhdysvaltojen kansallinen tutkimuslaitos aiheuttaa turhaa kärsimystä potilaille toisella puolella maapalloa.
Tämä tutkimuksellinen ristiriita on kärjistynyt erityisesti Yhdysvalloissa, mutta ongelmaa on alettu korjaamaan perustamalla korkeatasoinen selvitystyöryhmä. NIDA:n johtajan Nora Volkowin aloitteesta National Advisory Council on Drug Abuse Workgroup asetti työryhmän nimeltään Cannabis Policy Research Workgroup antamaan suosituksensa NIDA:n tutkimusagendan muuttamiseksi vastaamaan muuttuvaa poliittista kenttää kannabiksen laillistamisen ympärillä. Työryhmän raportti “Recommendations for NIDA’s Cannabis Policy Research Agenda” ilmestyi helmikuussa 2018.
Raportin tekijät ilmoittavat aluksi olevansa “agnostikkoja kannabisreformin suhteen”. Raportti keskittyy sellaiseen tutkimusagendaan, joka kehittää tieteellistä tutkimusta kannabiksen käytön ja riippuvuuden syistä ja seurauksista. Raportti tunnustaa NIDA:n johtoaseman huumausaineiden väärinkäytön tutkimuksessa (raportissa misuse vaikka NIDA:n nimessä on abuse) ja Nora Volkowin henkilökohtaisen omistautumisen sille, että tutkimustieto palvelee kansanterveydellisiä tavoitteita.
Mutta raportti on jäsennelty kattamaan myös sellaisia aiheita, jotka eivät sovi NIDA:n perinteiseen työnkuvaan tai missioon kuten raportissa sanotaan.
Raportti korostaa sitä, että tutkimusaukkoja löytyy muualtakin kuin käytön ja sen seurausvaikutuksien tutkimuksesta. Aukkoja löytyy mm. siitä, miten kannabisteollisuus on järjestetty (yksityiset voittoa tuottavat yritykset vs. valtion monopoli), tuotteiden laadun ja saatavuuden tutkimuksesta, kansanterveydellisten vaikutuksien tutkimuksesta, ennaltaehkäisyn ja hoito-ohjelmien soveltamisen tutkimus kansanterveyden ongelmiin sekä muiden vakaviksi koettujen seurausvaikutuksien kuten koulutustavoitteiden saavuttamisen, työn tuottavuuden sekä perheiden ja yhteisöjen vakauden tutkimuksesta.
Kannabispolitiikan ja lainsäädännön perustekijät ovat muuttumassa kotimaassa ja kansainvälisesti. Nykyinen Yhdysvaltojen eriskummallinen tilanne, jossa osavaltioiden laillistamat järjestelmät rikkovat liittovaltion lakeja, ei ole pitkällä tähtäimellä vakaa tilanne. Nykyajan politiikan muotojen tutkiminen ei anna mitään arvokasta tietoa, jos politiikka on erilainen jo huomenna. Tämän sijaan pitää korostaa sellaista tutkimusta, joka on relevanttia osavaltioiden ja kansallisten lakien muuttuessa.
Työryhmä ehdottaakin kannabiksen tutkimusvastuun painopisteen muuttamista huumetutkimusta suorittavalta NIDA:lta lääkevalvontavirastolle FDA, koska niin monet osavaltiot ja kansalaiset pitävät kannabista lääkkeenä eikä huumeena.
Työryhmä katsoo myös, että koska kannabis on lääke, niin sen valvontaan soveltuisi pikemminkin elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkavalvontalaki. Jos huumelakia ei tältä osin noudateta niin silti tarvitaan jotakin liittovaltiotasoista valvontaa joko elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkavalvontalain puitteissa tai jonkun muun mekanismin avulla. Tässä tilanteessa NIDA:n tutkimusvalikoimissa voisi olla hyödyllisiä keinoja auttamaan FDA:n päätöksentekoa.
Raportti raivaa tietä kannabiksen valvontaan Yhdysvalloissa muilla kuin kriminaalivalvonnan keinoilla ja termeillä. Tällä on suuri merkitys kannabiskeskustelun kehittymiselle ottaen huomioon, kuinka paljon NIDA:n tutkimukset ovat muokanneet kieltolakikäsityksiä kannabiksesta.
Kannabiksen luokittelu ja 2019
International Drug Policy Consortium, IDPC, on tutkijoiden perustama riippumaton ajatushautomo, joka on tehnyt mm. yhteistyötä suomalaisen terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL, kanssa kansainvälisissä kannabistutkimuksissa.
IDPC julkaisi tammikuussa raportin “What comes next? Post-UNGASS options for 2019” tiekartaksi kohti YK:n huumeohjelman vuoden 2019 tarkistuskokousta.
IDPC muistuttaa siitä, että vuonna 2004 YK:n jäsenvaltiot velvoittivat UNODC:tä valmistamaan maailmanlaajuinen selvitys kannabiksesta. Tämä ilmestyi vuoden 2006 vuosiraportissa osiona “Cannabis: Why we should care”.
Siinä todetaan kansainvälisen yhteisön olevan epätietoisia kannabiksesta.
“Suurta osaa aikaisemmasta tutkimuksesta pidetään epäluotettavana, ja joukko eri maissa tehtyjä tutkimuksia on vapauttanut kannabiksen monista sitä kohtaan esitetyistä väitteistä.”
Raportissa todetaan lukuisien alan ammattilaisten tunnustaneen kannabiksen lääkinnällisen vaikutuksen. Tarjonnan rajoittaminen on mahdotonta, koska kannabista kasvaa kaikkialla ja kaikki kitkemisyritykset ovat epäonnistuneet.
UNODC:n vuoden 2006 raportti esitti kymmenen vuotta ennen UNGASS2016 kokousta yhteenvetonaan:
“Olemme epäonnistuneet siinä, miten käsittelemme kannabista huumeena. Joissakin maissa kannabiksen kauppaan ja salakuljetukseen suhtaudutaan hyvin vakavasti kun taas toisaalla siihen ei kiinnitetä huomiota. Tämä epäjohdonmukaisuus vie kansainväliseltä järjestelmältä uskottavuuden ja tämän ristiriidan ratkaisua on viivytetty liian kauan. Joko vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen, Single Convention, kirjaimen ja hengen välinen aukko, joka on räikeimmillään nimenomaan kannabiksen kohdalla, kurotaan umpeen tai sopijaosapuolten pitää neuvotella kannabiksen aseman uudelleen määrittelemisestä.”
Kannabiksesta ei neuvoteltu UNGASS2016 kokouksessa vaikka joissakin maissa se on jo laillisesti valvottu aine ja monet valtiot ilmoittivat pyrkivänsä siihen. Vuoden 2019 ministeritason kokous on ratkaiseva kohta nostaa esille UNODC:n vuonna 2006 antamat suositukset ja “neuvotella kannabiksen aseman uudelleen määrittelemisestä”.
Vuoden 2019 tarkistuskokouksen valmistelu alkaa CND:n kokouksella 12. – 16.3.2018. CND järjesti 21.2.2018 valmistelukokouksen lämmittelykokouksen, jossa kokousedustajia mm. ohjeistettiin tulossa olevista luokitteluäänestyksistä. Vuoden 1961 huumesopimuksen luokittelusta äänestettäessä 53 kokousedustajan yksinkertainen enemmistö riittää luokituksen muuttamiseen ja vuoden 1971 sopimuksen kohdalla vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö.
WHO:n asiantuntijalautakunta käsittelee kannabiksen luokittelua vasta toukokuussa eli siitä äänestäminen menee joko vuoden 2018 loppuun tai vuoden 2019 kokouksen alla pidettävään CND:n kokoukseen.
YK:n uusi pääsihteeri Antonio Guterres, joka oli toteuttamassa Portugalin dekriminalisointiprojektia toimiessaan maan pääministerinä vuosina 1995 – 2002, ohjeisti kannanotossaan prosessin osanottajia:
”Vuoden 2016 erikoiskokouksessa asetettiin perusta kansainvälisen huumeongelman käsittelyä ohjanneen vuoden 2009 toimintaohjelman “Political Declaration and Plan of Action of 2009 relating to the world drug problem” 10-vuotistarkistukselle. Odotan osallistavaa vuoropuhelua, joka on avoin uusille ajatuksille ja lähestymistavoille tämän uudelleentarkastelun lähestyessä.”
Lähde:
International Peace Institute: Let’s Talk About Drugs: Policy Coherence and the Sustainable Development Goals. Konfrenssi 22.2.2018.
International Peace Institute: Aligning Agendas: Drugs, Sustainable Development, and the Drive for Policy Coherence. Raportti 22.2.2018.
National Advisory Council on Drug Abuse Workgroup: Recommendations for NIDA’s Cannabis Policy Research Agenda. February 2018.
IDPC: What comes next? Post-UNGASS options for 2019. January 2018.
Let’s Talk About Drugs: Policy Coherence and the Sustainable Development Goals – konferenssi 22.2.2018
