Kansainvälisen huumevalvontalautakunnan, INCB, vuosiraportti 2017 juhlistaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 70. juhlavuotta muistuttamalla valtioita niiden noudattamisesta myös huumevalvonnassa. INCB toistaa kuolemanrangaistusten ja laittomien toimenpiteiden vastaisen kantansa: huumesopimusten toteuttamisen pitää tapahtua täysin ihmisoikeuksia kunnioittaen. Tämä vuosi on myös ns. Wienin huumesopimuksen (United Nations Convention against Illicit Traffic in Narcotic Drugs and Psychotropic Substances) 30. juhlavuosi. Tällä sopimuksella tehtiin ns. Reagan doktriinista eli kriminaalivalvonnasta kansainvälisen huumepolitiikan malli ja ihmisoikeudet saivat lopullisesti väistyä vankilateollisen lobbyn intressien tieltä.
Jottei totuus unohtuisi INCB:n roolista valvontajärjestelmässä, toistetaan raportissa useaan otteeseen, että “kannabiksen laillistaminen ei-lääkinnälliseen käyttöön on vastoin kansainvälisiä huumesopimuksia” virallisena kommenttina valtioiden ja osavaltioiden laillistamishankkeisiin. Mutta vastapainoksi korostetaan sitä, että ko. sopimuksien perusperiaate on näiden aineiden käytön rajoittaminen lääkinnällisiin ja tutkimustarkoituksiin.
Kannabiksen laillistamista kannattavien keskuudessa iloa herättää erityisesti lääkekäytön monipuolinen ja ennakkoluuloton käsittely. Raportissa on oma lukunsa kannabiksen lääkekäytöstä eli “4. The therapeutic use of cannabinoids”. INCB muistuttaa, kuinka se jo vuonna 2003 vuosiraportissaan ohjeisti jäsenvaltioita kannabiksen lääkekäytön hyväksymisessä, että se on täysin huumesopimuksien mukaista. Suomessa tämä nousi esille vuonna 2006 Turun hallinto-oikeuden päätöksessä, jossa todettiin, etteivät huumesopimukset kielläkään lääkekäyttöä!
Uusi raportti yllättää sopimustulkinnoillaan. Kohdassa 294 nostetaan esille vuoden 1961 sopimuksen kommentaari eli selitysosio. Kun sopimuksessa puhutaan lääkekäytöstä yleisellä tasolla, selviää selitysosiosta tämän tarkoittavan nykylääketieteen eli “länsimaisen lääketieteen” lisäksi perinteisiä lääkintäoppeja Kiinassa, Intiassa ja Pakistanissa. Eli Intiassa toimivat Bhang-kaupat ovat sopusoinnussa huumesopimuksien asettamien ehtojen kanssa.
Kohdassa 295 pohditaan lääkekäytön väljää määrittelyä sopimustekstissä, sopimushan ei aseta ehtoja potilaan ja lääkärin suhteille. Se ilmeisesti määriteltiin väljästi yhteisymmärryksen puuttuessa useiden valtioiden kritisoidessa kieltopolitiikkaa, mutta INCB paimentaa lääkekäytön laillistavia valtioita noudattamaan WHO:n arvioita kansainvälisessä valvonnassa olevan aineen käyttökelpoisuudesta. Vuoden 1961 sopimus velvoittaa WHO:ta arvioimaan sekä aineen väärinkäyttöpotentiaalia että mahdollisia terapeuttisia hyötyjä osana luokitteluprosessia.
Tämä luokittelun arviointi on paraikaa menossa ja tuloksia odotetaan toukokuussa, mistä kerrotaan kohdassa 299. Raportissa nostetaan esille tässä yhteydessä WHO:n nimissä julkaistu mutta Ruotsin valtion sponsoroima raportti “The health and social effects of nonmedical cannabis use”. Ruotsin valtion edustaja Maria Renström on yksi raportin kolmesta toimittajasta, joka on pätevöitynyt tehtäväänsä Mobilisering mot narkotika järjestön kansliapäällikkönä.
“Tärkeimpänä pidän YK:n rajoittavien huumesopimuksien puolustamista, joita nykyään uhataan”, Renström kuvaili missiotaan vuonna 2014 aloittaessaan Ruotsin valtion operaation WHO:ssa. Suomennettuna tämä tarkoittaa ihmisoikeuksien rajoittamiseen, huumetestaamiseen, vankeusrangaistuksiin ja kuolemantuomioihin perustuvan huumepolitiikan puolustamista.
Ruotsi on huumekuolleisuudessa Euroopan johtavia maita, jossa aivan vakavissaan suunnitellaan yhä nuorempien lasten pakollisia huumetestauksia.
Renströmin ja kumppaneiden laatiman raportin alkusivuilla kohdassa Acknowledgements WHO kohteliaasti kiittää Ruotsin terveys- ja sosiaaliministeriötä “taloudellisesta ja organisaatiotuesta” ja kertoo raportin edustavan tämän tekijäryhmän näkemyksiä eikä WHO:n virallista kantaa. Kaikkinensa Ruotsin valtion operaatio kertoo siitä, millaisia poliittisia intohimoja kannabiksen luokitteluun on ladattu tieteellisen tutkimuksen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen sijaan.
Yllätyslukuja kannabisteollisuudesta
Raportin teknisessä osiossa jatketaan lääkekannabiksen käsittelyä kulutus- ja tuotantotilastojen valossa, jotka osoittavat kannabisteollisuuden valtavan kasvun viime vuosina. Vuonna 2000 laillinen tuotanto oli 1,4 tonnia, vuosi 2015 oli selkeä käännekohta ja vuonna 2016 maailman laillinen lääkekannabiksen tuotanto oli jo 211,3 tonnia.
Sitten seuraa yllättäviä tietoja: Britannia oli vuonna 2016 95 tonnilla maailman suurin laillisen kannabiksen tuottaja, Kanada toisena 80 tonnilla ja Portugali kolmantena 21 tonnilla. Israelissa tuotettiin 9 tonnia, Hollannissa “vain” 1,5 tonnia ja Sveitsissä 453 kiloa. Itävalta, Chile, Tsekki, Italia, Japani sekä USA kasvattavat myös kannabista lääkekäyttöön. Lisäksi Australia, Lesotho ja Kolumbia ovat esittäneet tuotantoarvioita vuosille 2017/2018. Tuoreiden uutisten valossa ensi vuoden raporttiin on luvassa useita uusia tuottajamaita.
USA:lla ei ole muuta tietoa kuin vuoden 2015 556 kiloa. Tämä tarkoittaa sitä, että raportissa kerrotaan ainoastaan USA:n liittovaltion Mississippin osavaltiossa sijaitsevan kannabiskasvattamon tuotannosta mutta ei osavaltioiden tuotannosta eli tässä on raportin isoin aukko laillisen kannabiksen tuotannon suhteen. Britannian huippuasema on GW Pharmaceuticalsin ansiota, mikä on siinä mielessä ristiriitaista, että Britanniassa laillisen lääkekannabiksen saanti on vielä vaikeampaa kuin Suomessa!
Vientitilastojen mukaan Britannia on myös suurin viejä 2,1 tonnilla mutta USA suurin tuoja 56,6 tonnilla. Suurimmat kannabisvarastot ovat Britannialla, 93 tonnia, toiseksi suurimmat Kanadalla, 21 tonnia ja Israelilla 1,3 tonnia.
Suomelle oli INCB:n raportin mukaan annettu vuonna 2017 75 kilon maakiintiö eli tuontilupa sille, kuinka paljon valtio on ilmoittanut tarvitsevansa lääkekannabista ko. vuonna. Koko maailman kannabiksen maakiintiöt olivat vuonna 2017 yhteensä 155 tonnia. Tämä luku on selvässä kasvussa siten, että vuoden 2015 maakiintiöitä jouduttiin jälkikäteen heivaamaan reilusti isommiksi eli 70 tonnista yli sataan tonniin.
INCB:n raportin maakohtaiset arvioinnit tarjoavat mielenkiintoisia detaljeja kannabisturisteille ja -aktivisteille. Mielenkiintoisin on INCB:n näkemys Pohjois-Amerikan kehityksestä, koska se tulee olemaan esikuva muun maailman kannabispolitiikalle. Kanada aikoo laillistaa kannabiksen kokonaan tämän vuoden kesällä. Lautakunta toistaa jälleen kerran sen, että ei-lääkinnällisen kannabiksen käytön laillistaminen rikkoo vuoden 1961 sopimuksen perusperiaatetta, josta ei sallita poikkeuksia. Sama toistuu Uruguayn kohdalla, mutta jo nyt tiedämme, ettei INCB:llä ole mitään tämän vahvempaa sanktiota tarjolla.
INCB käyttää USA:n huumeiden väärinkäytön tutkimusinstituutin, NIDA, ennustuksia tulevaisuuden arvioinnissaan (502). NIDA on varoittanut, että lääkekäytön laillistaminen voi Yhdysvalloissa lisätä laittomien käyttäjien määrää yli miljoonalla ja ongelmaisten käyttäjien määrää puolella miljoonalla. Tätä logiikkaa on vaikea seurata, että miten laillistaminen lisää laittomien käyttäjien määrää, mutta kannattaa pitää mielessä INCB:n ja NIDA:n tausta amerikkalaisen huumesodan ideologisina ajatushautomoina ruotsalaisten huumehaukkojen rinnalla.
Seuraavassa kappaleessa (503) INCB esittelee lukuja Monitoring the Future tutkimuksesta, jonka pitkäaikaisen seurannan perusteella näyttääkin siltä, että nuoriso on vain raitistunut kannabiksen laillistuessa lääkkeenä ja ei-lääkkeenä. INCB kertoo, että kannabiksen lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa nuorten kannabiksen käyttö on korkeammalla tasolla kuin ei-laillistaneissa, mutta ei kerro, onko se nousussa vai laskussa.
Raportissa nostetaan ongelmaksi vahingossa tapahtuneet kannabismyrkytykset varsinkin alaikäisten keskuudessa kannabiksen viihdekäytön laillistaneissa osavaltioissa. Washingtonin osavaltion myrkytyskeskus vastaanotti vuonna 2016 280 yhteydenottoa liittyen kannabikseen, joista 49 koski alle kuusi vuotiaita lapsia. Raportti ei täsmennä, millaisista tapauksista oli kyse. (505)
Tuore Pediatrics tiedelehdessä julkaistu tutkimus osoittaa USA:n opioidiepidemian sattuvan myös alaikäisiin ja jopa pikkulapsiin. Sairaalahoitoon joutuneiden 1 – 17 vuotiaiden lasten lukumäärä nousi vuosina 2004 – 2015 797:stä 1504:ään eli liki kaksinkertaistui. Opioidien yliannostus on lapselle vakavuudeltaan aivan eri tasoinen ongelma kuin kannabiksesta johtuva yliannostus: 43% tapauksista hoidettiin lasten tehohoito-osastoilla eli tila on ollut hengenvaarallinen.
Laillistamisen väistämättömyys
Raportin lopussa INCB ohjeistaa valtioita pysymään huumesopimuksien viitoittamalla tiellä. Suositukset 2 – 3 kertaavat, että kaikenlainen kannabiksen ei-lääkinnällisen käytön laillistaminen on vastoin sopimusten henkeä ja kirjainta. Tästähän sovittiin UNGASS 2016 kokouksen loppuasiakirjassa.
Suosituksessa 9 INCB nostaa esille YK:n 2030 kestävän kehityksen ohjelman. “INCB on valmis jatkamaan yhteistyötä hallitusten, asiaan kuuluvien kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa kansainvälisen huumevalvonnan kehittämiseksi YK:n 2030 kestävän kehityksen ohjelman mukaisesti. INCB myös rohkaisee kaikkia hallituksia toteuttamaan vuoden 2009 YK:n huumeohjelman asettamia tavoitteita sekä ottamaan osaa tämän ohjelman tarkistukseen vuonna 2019”.
Suosituksessa 12 INCB kehottaa hallituksia varmistamaan kannabiksen saatavuus potilaille WHO:n ohjeiden ja huumesopimuksien mukaan. INCB muistuttaa lääkekannabiksen sallineita valtioita vuoden 1961 sopimuksen artikloista 23, jossa määritellään kansallinen oopiumvirasto, ja 28, jossa määritellään kannabiksen valvonnasta:
“If a Party permits the cultivation of the cannabis plant for the production of cannabis or cannabis resin, it shall apply thereto the system of controls as provided in article 23 respecting the control of the opium poppy.”
Eli ei se laillistaminen ole sen monimutkaisempaa ja siitä on tullut väistämätön prosessi. INCB:n oma raportti osoittaa, kuinka väärä kannabiksen luokittelu vaarallisena huumeena vailla lääkinnällistä käyttöä on. Ja niin kauan kuin kannabiksen luokittelu on väärin vuoden 1961 sopimuksessa, eivät sen muutkaan pykälät ansaitse kunnioitusta.
INCB ei vielä tässä raportissa tunnusta ristiriitaa. Vuonna 2016 Yhdysvalloissa opioideihin kuoli jo 64000 ihmistä, joista yli 20000 fentanyyliin tai sen johdannaisiin. Yhdessä vuodessa opioideihin kuoli enemmän amerikkalaisia kuin koko Vietnamin sodassa. Kannabikseen ei ole kuollut kukaan. Tässä se ratkaiseva ero CND, INCB, NIDA, Ruotsin huumehaukat ja THL!
Kieltolaki on muuttumassa valtioiden kilpailuksi siitä, kuka tuottaa eniten kannabista laillisille markkinoille.
Lähde: INCB:n vuosiraportti 2017. 1.3.2018, Luku 4. The therapeutic use of cannabinoids, COMMENTS ON THE REPORTED STATISTICS ON NARCOTIC DRUGS, Maakiintiöt, INCB:n tiedonkeruujärjestelmän uudistaminen ja maailman tilanteen analysointi, Maailman tilanne tiivistelmä.
Yhdysvaltojen aktivistien vastauksia INCB:n arvostelulle Washingtonin ja Coloradon laillistettua kannabiskauppa ei-lääkinnällisiin käyttötarkoituksiin vuonna 2014.
