Virallisessa huumepolitiikassa ja julkisessa huumekeskustelussa tutkittu tieto ei näytä paljoa painavan. Onko vika tutkijoissa, tutkimuksissa vai tutkimusta hyödyntävissä poliitikoissa?
The British Journal of Psychiatry julkaisi huhtikuussa suomalaiseen aineistoon perustuvan tutkimuksen, jossa päädyttiin tulokseen, että psykoosiriski kasvaa henkilöillä, jotka ovat käyttäneet enemmän kuin viisi kertaa kannabista.
Aineistona käytettiin Pohjois-Suomen vuoden 1986 syntymäkohorttia. Seurantatutkimuksessa oli mukana 15 -16-vuotiaita nuoria. Lopullisessa otoksessa mukana olivat ne (n = 6081), jotka vastasivat kysymyksiin psykoosikokemuksista ja päihteidenkäytöstä. Seurantaa tehtiin 30-vuotiaaksi asti.
Johtopäätöksenä tästä on se, että nuorena aloitettu kannabiksen käyttö lisää psykoosiriskiä sen jälkeen kun muut mahdolliset riskitekijät, kuten muiden päihteiden (myös tupakan) käyttö on otettu huomioon.
Eli tutkimuksesta kopioituna: “The association remained statistically significant even when adjusted for prodromal symptoms, other substance use and parental psychosis.”
Arvovaltaisessa The British Journal of Psychiatry tiedelehdessä julkaistu tutkimus on saanut laajaa kansainvälistä julkisuutta, ja mm. Britannian kansanterveyslaitos, NHS, mainitsee sen sivuillaan.
Kannabis aiheuttaa psykooseja -hypoteesi on jälleen kerran vahvistettu.
ja tutkimuksia…
Tai ei ihan vielä. Sama tutkijaryhmä julkaisi nimittäin samasta aineistosta toisessa tiedejulkaisussa toisenkin tutkimuksen.
Helmikuussa 2018 Acta Psychiatrica Scandinavica tiedelehti julkaisi samaan suomalaiseen aineistoon perustuvan tutkimuksen. Aineistona käytettiin Pohjois-Suomen vuoden 1986 syntymäkohorttia. Seurantatutkimuksessa oli mukana 15 – 16-vuotiaita nuoria. Lopullisessa otoksessa mukana olivat ne (n = 6081), jotka vastasivat kysymyksiin psykoosikokemuksista ja päihteidenkäytöstä. Seurantaa tehtiin 30-vuotiaaksi asti.
Tässä tutkimuksessa nuorena aloitettu tupakointi lisää psykoosiriskiä senkin jälkeen kun muut mahdolliset riskitekijät on suljettu pois, mm. kannabiksen käyttö!
Ja taas suoraan tutkimustekstistä: “When adjusted for baseline psychotic experiences the association persisted (HR = 2.87; 1.76–4.68) and remained significant even after adjustments for multiple known risk factors such as cannabis use, frequent alcohol use, other illicit substance use, parental substance abuse, and psychosis.”
Conclusion
“Heavy tobacco smoking in adolescence was associated with a greater risk for psychosis even after adjustment for confounders.”
”Aina on mahdollista, että psykoosiin sairastumista selittävät muutkin tekijät. Mutta vaikka otimme tutkimuksessamme huomioon useita muitakin selittäviä tekijöitä, tulos oli selvä: tupakoinnilla on vahva yhteys psykoosiin sairastumiseen”, tutkimuksen vetäjä, professori Jouko Miettunen selitti HS:n artikkelissa 13.3.2018.
Kahdessa samasta aineistosta ja melkein saman tutkimusryhmän toimesta tehdyssä tutkimuksessa saatiin tulokseksi, että kannabiksen käyttö nuorena aiheuttaa psykooseja kun mm. tupakan käyttö vakioitiin, ja tupakan käyttö nuorena aiheuttaa psykooseja kun mm. kannabiksen käyttö vakioitiin. Tulokset kuulostavat maallikon korvissa öööööö skitsofreenisiltä.
Molemmissa tutkimuksissa mukana olleen lääketieteen lisensiaatin Antti Mustosen väitöskirja aiheesta pitäisi ilmestyä syksyllä. Odotamme sitä suurella mielenkiinnolla, jos se ratkaisisi tämän dilemman. Sitä ennen maailmalla kiertää tiedeuutinen, joka vahvistaa kannabiksen käytön aiheuttaman psykoosiriskin!
ja lisää niitä tutkimuksia….
Huhtikuussa THL pukkasi ulos tutkimuksen teemasta, että eihän kannabis syrjäytä alkoholia, eihän. 9.4.2018 päivätyssä tiedotteessa todetaan, että “Usein esitetty näkemys, että lisääntynyt kannabiksen käyttö olisi yhteydessä alkoholin käytön vähenemiseen, ei sen sijaan saa kyselystä tukea.”
Mm. YLE uutisoi 9.4. “Usein esitetty näkemys, että lisääntynyt kannabiksen käyttö olisi yhteydessä alkoholin käytön vähenemiseen, ei sen sijaan saa kyselystä tukea.”
Turun sanomat uutisoi samana päivänä, että “Nuorten alkoholinkäyttö vähenee edelleen. Kannabis ei kyselyn mukaan ole korvannut alkoholia.”
Kyseessä on 23.3.2018 Drug and Alcohol Review tiedelehdessä julkaistu tutkimusartikkeli “What is going on in underage drinking? Reflections on Finnish European school survey project on alcohol and other drugs data 1999–2015”.
Tutkimuksessa käytettiin 15–16-vuotiaiden nuorten päihteiden käyttöä käsittelevän eurooppalaisen koululaistutkimuksen Suomen aineistoa vuosilta 1999–2015 (ESPAD, European School Survey Project on Alcohol and other Drugs). Kysely on tehty neljän vuoden välein vuodesta 1995 alkaen 23–36 Euroopan maassa tutkimusvuonna 16 vuotta täyttäville koululaisille.
Kun uutiselle hakee perustelua tutkimustekstistä, löytyy sieltä teksti “We looked at the changes in cannabis use in the ESPAD data and found no support for this assumption, as cannabis use has not increased among 15–16- year-old Finns.”
Ja lisäksi:
“In addition to these explanations, an increase in cannabis use is frequently offered in public discourse as an explanation for the decline in underage drinking. We looked at the changes in cannabis use in the ESPAD data and found no support for this assumption, as cannabis use has not increased among 15–16- year-old Finns. ”
THL:n tutkijalle lähetetty selityspyyntö poiki lisäselityksen:
“Kannabiksen ja alkoholin käytön trendien analyysin perusteella nämä trendit eivät ole yhteydessä toisiinsa. Alkoholin käyttö on seuranta-aikana vähentynyt, mutta kannabiksen käyttö on pysynyt ennallaan alaikäisillä nuorilla. Koska kannabiksen käyttö ei ole lisääntynyt, se ei voi selittää alkoholinkäytön lisääntymistä.”
Tämä siis lyhentämättömänä tutkijan sähköpostivastauksesta, mutta tutkimus ei selittelemällä parane: kyseessä on kaksi eri trendiä, mikä ei todista usein esitettyä väitettä oikeaksi. Tämä herättää lisäkysymyksen, kuka väittää ja mitä väittää? Todistavatko nämä trendit sitten “usein esitetyn väitteen” vääräksi? Mitä nämä kaksi trendiä todistavat? Kannabista ei saa laillistaa, koska osittain samat ihmiset käyttävät myös alkoholia?
THL:n tutkijalle ei ehkä ole selvinnyt se, että alkoholi ja kannabis eivät kilpaile tasavertaisina tuotteina samoilla markkinoilla.
Onko kriminaalivalvonta neutraali tekijä ?
Tämä vuosia kestänyt kannabiksen ja alkoholin käytön yhteyden kierrätys yhä uutena uutisena tai tutkimustuloksena muistuttaa lähinnä pakkomielteistä kampanjaa. Siinä on kunnostautunut mm. A-klinikka OY:n lääkäri Kaarlo Simojoki, jonka THL:n tutkimukseen perustuvia kielteisiä lausuntoja siteerataan taajaan tiedotusvälineissä.
Esimerkiksi vuonna 2017 Simojoki laukoi Iltalehdessä:
“Noin 62 prosenttia polttajista käyttää myös alkoholia. Kannabis on yleensä ensimmäinen aine sitten vahvempiin huumeisiin ja erilaisten huumeiden ja lääkkeiden sekakäyttöön, Simojoki tähdentää.”
Tutkija Mikko Salasuo otti 14.4. kantaa huumekeskustelun liberalisoinnin puolesta arvostellessaan julkiseen keskusteluun jälleen noussutta pelotteluretoriikkaa. Esimerkkejä tällaisesta humpuukista ovat Salasuon mukaan muun muassa porttiteoriamyytin toistelu tai kannabiksen kaltaisten mietojen huumeiden käytön sekoittaminen kovien ruiskuhuumeiden piikittämiseen.
THL:n tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen ja kehittämispäällikkö Tuukka Tammi nostivat helmikuussa keskusteluun kriminaalivalvonnan aiheuttamat haitat. Tutkijat kritisoivat erityisesti sitä, että vähäinen rikos nuorena sulkee tulevaisuuden vaihtoehtoja.
Haastatteluissa Pekka Hakkarainen nosti esille myös ongelman mittakaavan: puhutaan tuhansien nuorien syrjäyttämisestä kriminaalipolitiikan varjolla vuosittain. Suomessa kriminalisoitiin huumausaineiden eli pääasiassa kannabiksen käyttö vuonna 1972. Miten käyttörikoksen kanssa kävi? Vaikuttiko laki kuten sen oletettiin ?
Poliisin tietoon tuli vuonna 2017 24 000 huumausainerikosta, mikä on kahdeksan prosenttia enemmän kuin vuonna 2016. THL:n tutkijoiden arvion mukaan noin 15 000 tapausta näistä on vähäisiä käyttörikoksia, käyttöä, pientä hallussapitoa ja suurimmaksi osaksi kysymys on kannabiksen käytöstä. Ongelman mittakaava on siis tiedossa, mutta mitä muuta me tiedämme kriminaalivalvonnan vaikutuksista?
Huumeiden valvontajärjestelmän tutkimuksella on Suomessa pitkä perinne. Kettil Bruunin, Lynn Padin ja Ingemar Rexedin vuonna 1975 julkaisema raportti ”Gentlemen’s club. International Control of Drugs and Alcohol” kartoittaa kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän historiaa ja kehitystä vuodesta 1909 vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden valvontaa koskevaan sopimukseen asti. Se oli ensimmäinen tutkimus tämän järjestelmän arvoista, tavoitteista ja toteutuksesta. Kettil Bruunin ja Nils Christien vuonna 1985 julkaisema kirja “Hyvä vihollinen: huumausainepolitiikka Pohjolassa” toteaa yhteenvedossaan, että vaarallisin tapa käyttää huumeita on niiden poliittinen käyttö.
Osmo Kontulan vuonna 1986 julkaisema ”Huumausainerikokset ja niiden kontrolli: Tilanne Suomessa 1960-luvulta 1980-luvulle” oli ensimmäinen kriminaalivalvonnan toimintaa kuvaava tutkimus. Pekka Hakkarainen, Heini Kainulainen, Jussi Perälä ja Aarne Kinnunen ovat myös julkaisseet päteviä tutkimuksia kriminaalivalvonnasta.
Aihe kiinnostaa edelleen nuoria tutkijoita, kuten vuonna 2015 julkaistu gradutasoinen tutkimus “Kannabiksen käyttörikosmerkinnän vaikutukset yksilön elämään”. Siinä todetaan, että
“Tulosten perusteella käyttörikosmerkinnän syrjäyttäviä vaikutuksia oli havaittavissa elämän eri osa-alueilla. Selkeimmät marginalisoivat vaikutukset keskittyivät leimautumisen kokemukseen, työpaikkaan ja ajo-oikeuteen. Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että kannabiksen käyttörikosmerkinnän saaminen ei vähentänyt kannabiksen käyttöä.”
Tänä vuonna julkaistu Akseli Virratvuoren folkloristiikan gradu “Kannabiksen käyttäjä suvaitsevaisuuden kynnyksellä : Suomalainen ritualisoitu kannabiksen käyttö siirtymäriittinä” kuvaa, kuinka kriminalisointi loi kannabiksen käytön ympärille sen alakulttuurin, joka “kolahtaa” nuorten siirtymäriitissä kokeilijasta käyttäjäksi.
“Vaikka kannabiksen käyttöä on yritetty kitkeä Suomesta jo kohta kuudenkymmenen vuoden ajan, on vakiintuneesta kannabiskulttuurista tullut kansanperinnettä, jota käyttäjäsukupolvet kantavat, välittävät eteenpäin ja muokkaavat olosuhteisiin sopeutuen itsensä näköiseksi. Jotain suomalaisen kannabisperinteen jatkuvuudesta kertoo se, että Turussa aurinkoisena kesäpäivänä kävellessään saattaa haistaa kannabiksen niillä samoilla paikoilla, jonne 1960-luvun keskusryhmät kokoontuivat ennen käytön kriminalisointia ja huumekuvioiden pirstoutumista.”
Tutkimuksen ja politiikan kohtaanto-ongelma
Vuonna 2010 yhtenäistettiin syyttäjien ohjeet kotikasvatuksen rankaisemisesta, mikä merkitsi käytännössä kriminalisoinnin koventamisesta. Tuolloin yli kymmenen prosenttia käräjäoikeuksissa käsiteltävistä huumausainerikoksista oli kannabiksen kotikasvatustapauksia.
Miten kannabiksen kotikasvatuksen kriminalisoinnin koventaminen vaikutti? Syyttäjäkäytäntöjen yhtenäistämisen tarkoitus oli yksinkertaistaa käräjäoikeuksien toimintaa tukkivan hampun kasvatuksen käsittelyä, mutta käytännössä kannabiksen kasvatus on lisääntynyt ja yhteiskunnan resurssien käyttö kasvanut. Kriminaalivalvontaa jatketaan vaikka sitä ei ole koskaan perusteltu tutkimustiedolla.
Suomalaisen kriminaalivalvonnan ydin on ollut niin tiukasti suojattu ulkopuolelta tai poliisin omaa, sisältä päin tulevaa valvontaa vastaan, että vasta Helsingin Sanomien tutkivien toimittajien vuosien työ paljasti, ettei Keisari Aarniolla ollut vaatteita, että huumepoliisi voi olla huumekauppias, prostituoitujen hyväksikäyttäjä ja tarinan iskijä. Suomalaista oikeuslaitosta taas kuvaa hyvin se, että Jari Aarnio omassa puolustuksessaan tunnusti olevansa läpeensä korruptoitunut roisto, mutta siitä häntä ei tuomittu vaan hasistonnista, kannabiksesta.
Jari Aarnion toimintamenetelmät ja asenne ovat levinneet koko Suomeen poliisin toimintamalliksi huumetapauksissa. Tuskyn kysely poliisin väärinkäytöksistä kannabiksen kieltolain varjolla on kuvaus tästä ruohonjuuritasolla.
Tähän oikeuslaitoksen perversoitumiseen otti kantaa Helsingin Sanomien vieraskynä palstalla ex-valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki. Hänen mukaansa on erikoista, että kannabiksen kasvattamisesta saa samanlaisen rangaistuksen kuin lapsen törkeästä hyväksikäytöstä.
“Hälytyskellojen pitäisi soida, kun lapsen törkeästä hyväksikäytöstä seuraa tyypillisesti samanlainen rangaistus kuin muutaman kymmenen kannabiskasvin kasvattamisesta.”
Tutkimukset voivat olla itsessään hienoja ja päteviä, mutta kun emme niistä mitään tiedä, niin annamme Jari Aarnion kaltaisten virkamiesten ja kansanedustajien jatkaa ihmisten kiusaamista “huumevalvonnallaan”. Tämä uusintaa perinteisen suomalaisen huumekeskustelun Liisa Ihmemaassa ilmiötä, jossa osapuolilla on keskenään ristiriitaisia argumentteja samasta ilmiöstä.
Lähde:
Mustonen, A., Ahokas, T., Nordström, T., Murray, GK., Mäki, P., Jääskeläinen, E., Heiskala, A., Mcgrath, JJ., Scott, JG., Miettunen, J., Niemelä, S. 2018. Smokin’ hot: adolescent smoking and the risk of psychosis. Acta Psychiatrica Scandinavica 18.2.2018.
Mustonen, A., Niemelä, S., Nordström, T., Murray, GK., Mäki, P., Jääskeläinen, E., Miettunen, J. 2018. Adolescent cannabis use, baseline prodromal symptoms and the risk of psychosis. Abstract of the article. British Journal of Psychiatry. Volume 212, Issue 4 April 2018.
Kirsimarja Raitasalo, Jenni Simonen, Christoffer Tigerstedt, Pia Mäkelä ja Heli Tapanainen: What is going on in underage drinking? Reflections on Finnish European school survey project on alcohol and other drugs data 1999–2015. Drug and Alcohol Review 23.3.2018.
Liimatainen, Tuija & Puttonen, Sari. Kannabiksen käyttörikosmerkinnän vaikutukset yksilön elämään. Diak, Helsinki, 2015.
Virratvuori, Akseli: Kannabiksen käyttäjä suvaitsevaisuuden kynnyksellä : Suomalainen ritualisoitu kannabiksen käyttö siirtymäriittinä. Pro Gradu tutkielma. Turun yliopisto, 2017.
Tuore esimerkki suomalaisesta huumekeskustelusta, jossa tutkittu tieto törmää viralliseen huumepolitiikkaan eli poliisille annettuihin valtuuksiin pidättää ihmisiä ja tunkeutua heidän koteihinsa pelkän vainun perusteella. Kokoomuksen kansanedustaja Veera Ruoho on muuten poliisi…
