Kannabiksen uudelleenluokittelu on välttämätön osa sitä muutosta, jolla YK:n huumevalvontabyrokratia muokataan toteuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet. Muutos ei ole helppo, koska valvontajärjestelmä on politisoitu eikä tieteelliseen tutkimukseen perustuva.
Kauan ja innolla odotettu WHO:n asiantuntijakomitean, ECDD, suositus kannabiksen huumeluokitukseksi kriittisen tieteellisen arvion perusteella piti ilmoittaa julkisuuteen YK:n kannabiskomission, CND:n kokouksessa joulukuussa 7. päivänä. Kannabisaktivisteja, lääkäreitä, toimitusjohtajia, potilaita ja tutkijoita kautta maailman oli kerääntynyt Wieniin kuulemaan ECDD:n kahden vuoden selvityksen tuloksia, joita WHO itse mainosti kotisivuillaan 16.11.2018.
Kokouksessa WHO:n edustaja, tohtori Gilles Forte ilmoitti kuitenkin, että vuonna 2017 valittu uusi pääjohtaja tohtori Tedros Adhanom Ghebreyesus tarvitsee aikalisän tämän “monimutkaisen ongelman prosessoimiseksi” ja suositus kerrotaan tammikuussa 2019. Sen tarkempaa ajankohtaa ei kerrottu, mikä on ennenkuulumatonta WHO:n omien byrokraattisten sääntöjen ja tiedonantojen valossa ruokkien mielikuvia tämän operaation poliittisuudesta. Valtioiden pitää äänestää CND:n kokouksessa maaliskuussa 2019 asiasta, johon tutustumiseen tarvitaan riittävästi aikaa ja siksi tämä joulukuun kokous oli sovittu ajankohta.
ECDD suositteli 41:ssä kokouksessaan, että Tramadol ja Pregabalin pidetään huumeluokituksen ulkopuolella, koska ECDD:n mukaan huumeluokitus rajoittaisi tarpeettomasti sen lääkekäyttöä. Tämän paremmin ei voisi ilmaista huumeluokituksen haitallisia vaikutuksia jonkin aineen lääkinnälliselle käytölle. Länsimaisen lääketeollisuuden tuotteiden luokituksessa ei ole mitään ylimääräistä prosessoimista. Ns. synteettisten kannabinoidien arviossaan ECDD nostaa esille niiden oikeaa kannabista suuremmat haittavaikutukset. Vaikkei näillä aineilla ole mitään todettuja lääkinnällisiä käyttötarkoituksia, asetettiin ne kuitenkin lievempään huumeluokkaan kuin kannabis.
Asia on periaatteessa hyvin yksinkertainen: kannabiksen huumeluokitus on väärä. Se ei kuulu mihinkään huumeluokitukseen vaan välttämättömien lääkeaineiden listalle ja kasvina samanlaisen valvonnan piiriin kuin luomuparsakaali.
Käytännössä muutoksen tiellä on ensiksi se, että kannabis ja sen vaikuttava aine, THC, on luokiteltu epätieteellisin perustein ja epäloogisesti kahden eri huumesopimuksen piiriin ja sikin sokin näiden sopimusten huumeluokituksissa.
Kannabis on asetettu vuoden 1961 huumesopimuksen ainelistassa kahteen kategoriaan, I ja IV, joista IV on ankarin: siinä on vaaralliset huumeet, joilla ei ole lääkinnällistä käyttöä. Kannabiksen vaikuttava aine, THC, on puolestaan vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden listalla eli lähtökohtaisesti lievemmän valvonnan piirissä kuin kannabiskasvi. Lisäksi THC:n eri isomeerit ja stereoisomeerit on luokiteltu eri kategorioihin. Pelkästään kannabiksen ottaminen pois IV kategoriasta tekisi siitä normaalin reseptilääkkeen.
Vaakalaudalla on valvontabyrokratian uskottavuus, kuinka puolueettomat asiantuntijat ja korkeat virkamiehet saisivat arvointiprosessinsa kuulostamaan edes jotenkin tieteelliseen tutkimukseen viittaavalta heiluttamatta liikaa venettä. Eli kuinka pitää kiinni tieteellisestä integriteetistä samalla kun yrittää pitää kiinni politiikan konventioista. Kukaan ei halua historian kirjoihin kannabiksen laillistajana.
Toinen ongelma on nimeltään Kiina ja Venäjä. CND:n kokouksessa 7. joulukuuta keskusteltiin kannabiksesta ilman ECDD:n suosituksia, ja Kiina ja Venäjä ilmoittivat vastustavansa kaikkia kannabiksen luokittelun muutoksia. Venäjä pitää kaikenlaisia muutoksia “vaarallisina varsinkin, kun ottaa huomioon tietyissä maissa toteutetut laillistamishankkeet”.
Kiina tuomitsee tramadolin jättämisen huumeluokituksen ulkopuolella, koska sen ja muiden opioidien väärinkäyttö on lisääntymässä muualla maailmassa USA:n kaltaiseksi epidemiaksi. Kiina tuomitsee myös kategorisesti kaikki kannabiksen huumeluokituksen muutokset, koska “jos me höllennämme kannabiksen valvontaa, lähettää se väärän viestin maailmalle ja johtaa suuren yleisön harhaan, varsinkin nuorison”.
Muutoksen väistämättömyys
Euroopan huumeseurantakeskus EMCDDA julkaisi joulukuussa kannabiksen lääkekäyttöä käsittelevän raportin “Medical use of cannabis and cannabinoids. Questions and answers for policymaking”, eli millaisia poliittisia johtopäätöksiä tutkimustuloksista voidaan vetää.
Sen taulukko 1 kertoo tutkimusnäytöstä, kuinka vähän on tiukimmat tieteelliset täyttävää todistusaineistoa eli kaksoissokkokokeita potilailla. Raportin alussa viitataan tutkimuksen perusongelmaan, kuinka “kannabiksen luokittelu huumausaineeksi ilman lääkinnällistä käyttöä on tehnyt kliinisten kokeiden suorittamisesta vaikeaa”.
Raportissa viitataan WHO:n lupaamaan kannabiksen huumeluokituksen tarkistukseen: “Aiheeseen kohdistuu kasvava mielenkiinto eikä pelkästään sen takia, että useat EU valtiot ovat kehittämässä uutta lainsäädäntöä aiheen ympärille, vaan myös sen takia, että kansainvälinen ympäristö tulee muuttumaan WHO:n asiantuntijakomitean tekemän tarkistuksen myötä.”
USA:n liittovaltion korkein terveysviranomainen, surgeon general, Jerome Adams ilmoitti USA:n opioidiongelmaa käsittelevässä kokouksessa joulukuun alussa huumeluokituksen olevan remontin tarpeessa yksilöimättä tarkemmin.
“Asiat eivät ole pysyviä. Meidän tulee muuttua”, hän sanoi viitaten liittovaltion huumelain valvottujen aineiden listaa, jota huumepoliisi, DEA ja ruoka- ja lääkevalvontavirasto, FDA, pitävät yllä.
Ranskassa valtion lääketurvallisuusviraston, L’Agence nationale de sécurité du médicament et des produits de santé, ANSM, asettama komitea julkaisi joulukuussa tiedonannon “Cannabis thérapeutique en France : l’ANSM publie les premières conclusions du CSST – Point d’Information” kannabiksen lääkekäytöstä. Siinä todetaan, että “olisi tarkoituksenmukaista sallia kannabiksen lääkekäyttö joissakin kliinisissä olosuhteissa ja sellaisissa tapauksissa, joissa olemassaolevat hoidot eivät tarjoa riittävä hoitovastetta tai potilaat eivät siedä niiden vaikutuksia”.
Suomessa HUS:n kipuklinikan ylilääkäri ja Helsingin yliopiston kipulääketieteen professori Eija Kalso on profiloitunut korkean tason kannabiksen lääkekäytön vastustajana. Ottamatta kantaa hänen persoonaansa edustaa Kalso korkeinta auktoriteettia tässä maassa ja siten virallista politiikkaa tässä asiassa. Hän tuli joulukuussa julkisuuteen Helsingin yliopiston Yliopisto-lehdessä esittämällä rinnastuksia opioidikriisin, “synteettisen kannabiksen” aiheuttamien kuolemantapausten ja kannabiksen lääkekäytön välillä. Hänen mielestään kannabista ollaan laillistamassa poliittisilla päätöksillä “ohituskaistaa myöten” ilman lääketieteellistä näyttöä.
Kalso sivuutti Yliopisto-lehden kolumnissaan sen tosiasian, että kannabiksen kauppa ja käyttö on kielletty rikoslailla ja lääkekäytön kiellon on uskottu seuraavan tästä. Kannabiksen pitäminen potilaiden ulottumattomissa perustuu poliittisiin päätöksiin vastoin tutkimustuloksia ja tuorein esimerkki on tämä WHO:n asiantuntijalautakunnan toiminta.
Jopa Eija Kalso myöntää Duodecim lehdessä joulukuussa julkaistussa artikkelissa “Kannabis epilepsian lisälääkkeenä – onko näyttöä?”, että “Näiden kolmen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kannabidiolilla on todennäköisesti tehoa vaikean epilepsian hoidossa.”
Kannabidioli on yksi kannabiksen vaikuttavista aineista eli kannabiksella voidaan parantaa epilepsiaa. Epilepsia voi tappaa, kannabis ei. Tämä jo todistaa, että nykyinen kannabiksen huumeluokitus on väärä. Kannabis ei kuulu vuoden 1961 sopimuksen IV kategoriaan ja sen poistaminen on minimivaatimus uudelleenluokittelulle.
Kannabiksen epilepsiaa hoitavat vaikutukset on tiedetty jo kauan, mutta vasta nyt aletaan saamaan virallinen tunnustus tälle tutkimustulokselle. Herää väistämättä kysymys, kuinka paljon ihmishenkiä olisi onnistuttu säästämään, jos kansainvälinen huumevalvonta ja kannabiksen luokittelu perustuisi tutkimusnäyttöön eikä muutaman diktatuurivaltion sanelulle ?
Tärkein ongelma on tieteellisen tutkimuksen uskottavuus, jota Kalso muiden kieltolakivirkamiesten ohella rapauttaa. Eli elämmekö tieteelliseen maailmankuvaan perustuvassa länsimaisessa demokratiassa? Tämä on koko kansainvälisen huumevalvontajärjestelmän perusongelma.
Uuteen paradigmaan 2019
Kannabiksen uudelleenluokittelun lisäksi joulukuun CND:n kokouksessa käsiteltiin sitä, että kansainvälisessä huumevalvonnassa ollaan siirtymässä uuteen paradigmaan vuonna 2019. Maaliskuussa on YK:lla edessä uuden kymmenvuotisohjelman laatiminen. Mikään asia ei tapahdu umpiossa ja YK:n huumevalvontabyrokratian on myös toteutettava vuonna 2015 sovittuja kestävän kehityksen tavoitteita.
Kansalaisjärjestö IDPC:n edustaja esitti maaliskuussa järjestettävälle ministeritason kokoukselle neljä tavoitetta:
YK:n huumevalvontajärjestelmän on luovuttava huumeettoman maailman tavoittelusta. YK:n huume- ja rikostoimiston, UNODC, vuosiraportti 2018 osoittaa, ettei ole saavutettu minkäänlaista edistystä vuoden 2009 toimintasuunnittelman tavoitteissa.
Ministeritason kokouksessa pitää käsitellä YK:n asettamien terveys-, ihmisoikeus-, kehitys-, rauhan ja turvallisuuden tavoitteiden vaikutuksia huumepolitiikkaan käytännön tasolla. Kansainväliset ihmisoikeudet ja kestävän kehityksen tavoitteet tarjoavat kehyksen YK:n politiikan ja toimintaohjelmien kehittämiselle ja toteuttamiselle.
Ministeritason kokouksessa ja CND:ssä pitää ensi vuonna käsitellä huumepolitiikan muutoksen todellisuutta. Tämä tarkoittaa kehittävän keskustelun tarvetta uusien valvottujen kannabismarkkinoiden seurausvaikutuksista, kuten kokousedustajien suusta on kuultu.
Lopuksi IDPC vaatii rankaisevan politiikan lopettamista ja ihmisten ja yhteisöjen asettamista etusijalle. Tämä tarkoittaa sitä, että uudessa huumestrategiassa ihmiset ja yhteisöt asetetaan keskiöön ja pyritään parantamaan heidän elinolosuhteitaan, tuetaan heikkoja ja haavoittuvaisia ja turvataan ihmisoikeuksien toteutuminen – linjassa kestävän kehityksen pääperiaatteen mukaan: ketään ei jätetä!
Meksikon edustaja ilmoitti 7.12. hallituksensa päättäneen perusteellisen arvioinnin jälkeen, että se ei enää vastusta Bolivian kokapensaan laillistamiseksi tekemää varausta. Bolivia vetäytyi vuonna 2011 huumeyleissopimuksesta ja liittyi siihen uudestaan sillä varauksella, että se laillisti kokapensaan omalla alueellaan. Tätä on esitetty yhtenä mallina laillistaa kannabiskauppa valtioittain ja olisi mielenkiintoinen avaus, jos Meksiko toteuttaisi kannabiksen laillistamisen tämän mallin mukaan.
Tusky seuraa prosessia. Voit liittyä jäseneksi tai antaa muuten tukesi: FI92 5491 0220 1491 86
Lähde: WHO 16.11.2018, CNDblog 5.12.2018, CNDblog 7.12.2018, IDPC:n twitter, ABCnews 6.12.2018, MarijuanaMoment 6.12.2018, FAAAT 7.12.2018, EMCDDA: Medical use of cannabis and cannabinoids. Questions and answers for policymaking. France24 13.12.2018, Professori Eija Kalso: Kannabis tuo voittoja ja ison laskun. Yliopisto-lehti 7.12.2018. Eija Kalso ja Reina Roivainen: Kannabis epilepsian lisälääkkeenä – onko näyttöä?. LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM 2018;134(22):2173-5
Tusky on seurannut kannabiksen uudelleenluokittelun vaiheita: 11.11.2018, 25.10.2018, 15.8.2018, 8.6.2018, 4.3.2018, 26.12.2017
CND:n 61. kokous joulukuussa 2018 ja kannabiksen luokittelun poliittisuus.
Raphael Mechoulam: jo vuonna 1980 julkaistiin tutkimus ”Chronic administration of cannabidiol to healthy volunteers and epileptic patients”, jossa CBD:n havaittiin vaikuttavan epilepsiapotilaisiin myönteisesti. Sitten asia unohdettiin.
