Kansainvälisissä huumesopimuksissa asetettu luokitusjärjestelmä on globaalisti epäonnistuneen kansainvälisen huumejärjestelmän mätä ydin. Sen uudistaminen luo edellytykset perinteisten, uskonnollisten, itsensä kehittämisen tai sosiaalisten käyttötarkoitusten sallimiseksi kansallisessa lainsäädännössä. Näin voisi tiivistää kansainvälisen huumepoliittisen komission tuoreen raportin huumeluokittelusta.
Maailman johtava huumepolitiikan uudistamista vaativa kansalaisjärjestö Global Commission on Drug Policy, GCDP, eli Kansainvälinen huumepoliittinen komissio on vuodesta 2011 lähtien kartoittanut raporteissaan kansainvälisen huumepolitiikan aiheuttamia ongelmia ja kehottanut valtioita muuttamaan politiikan suuntaa.
GCDP julkaisi 26.6. raportin “Classification of Psychoactive substances. When Science Was Left Behind” kansainvälisestä huumeluokitusjärjestelmästä. Kannabiksen huumeluokituksen käsittely YK:n huumebyrokratiassa on esimerkki siitä, kuinka koko luokitusjärjestelmä pitää ottaa kriittisen tarkastelun kohteeksi.
Maailman terveysjärjestön, WHO, asiantuntijakomitea, ECDD, päätteli tammikuussa 2019 julkistetussa suosituksessaan, ettei kannabiksen nykyinen luokittelu ole pätevä sen vähäisten haittojen perusteella, mutta se suosittelee luokituksen säilyttämistä muilla syillä, jotka eivät perustu tieteelliseen arviointiin vaan poliittiseen harkintaan – mikä ei kuulu WHO:n eikä ECDD:n tehtäviin. ECDD:n suosituksen mukaan kannabiksen haitat eivät ole verrattavissa muiden samaan luokkaan asetettujen aineiden haittojen kanssa, mutta se suosittelee sen säilyttämistä I luokassa ottaen huomioon kannabiksen käyttöön liittyvien terveysongelmien “korkea taso” ja “kansainvälinen ulottuvuus”.
Huumeluokittelun kansainvälinen ulottuvuus
Kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä alkoi eurooppalaisten siirtomaavaltojen toimesta 1900-luvun alussa, mutta neuvottelut uudesta sopimusjärjestelmästä toisen maailmansodan jälkeen alkoivat tilanteessa, missä aiemmin tiukkaa valvontaa vastustaneet Britannia, Hollanti ja Ranska olivat menettäneet voittoa tuottavat oopium-, koka- ja kannabismonopolinsa siirtomaissaan. Vasta itsenäistyneet entiset siirtomaat olivat niitä heikompia vastustamaan Yhdysvaltojen pyrkimyksiä luoda kansainvälinen huumeiden kieltolakijärjestelmä. Se esti näiden valtioiden pyrkimyksiä laajentaa huumesopimusten velvoitetta rajoittaa huumeiksi luokiteltujen aineiden käyttö “vain lääkinnällisiin ja tutkimustarkoituksiin” lisäämällä siihen “muut lailliset käyttötarkoitukset”. Vaikeiden neuvottelujen jälkeen vuoden 1961 Single Convention velvoitti maailman valtiot rajoittamaan oopiumunikon, kokan ja kannabiksen viljelyä, asettamaan rikosoikeudellisia sanktioita laittomalle viljelylle ja kieltämään kaikki perinteiset käyttötavat. Syntyi käsite narcotic drug, huumausaine, huume, joka viittasi keskenään aivan erilaisiin kasveihin ja aineisiin.
Vuoden 1961 sopimuksessa kiteytyy huumeita kuluttavien kehittyneiden maiden strategia rajoittaa ja lopulta eliminoida huumekasvien viljely, mikä voitiin saavuttaa vain näitä kasvattavien kehittyvien maiden kustannuksella. Kokan ja kannabiksen kaikki perinteiset käyttötavat tuli lopettaa 25:ssä vuodessa ja oopiumin perinteinen lääkekäyttö 15:ssä vuodessa. Ristiriitaisesti kannabis ja kannabishartsi asetettiin luokkiin I ja IV, joista jälkimmäinen oli varattu aineille, joilla oli “erityisen vaarallisia ominaisuuksia” ja vain vähän tai ei lainkaan lääkinnällisiä vaikutuksia.
Maailman terveysjärjestö, WHO, teki tämän luokituksen ilman mitään pätevää arviointia asiantuntijakomitean, ECDD, suosituksesta. Yksi sopimuksen pääarkkitehdeistä Adolphe Lande arvioi kannabiksen luokittelun “narkoottisena” maataloustuotteena olevan kansainvälisen valvontajärjestelmän heikoin kohta.
Luokittelujärjestelmän epäjohdonmukaisuudet syvenivät sopimusjärjestelmän kehittymisen myötä vuosien 1971 ja 1988 huumesopimuksilla. Tieteellisestä näkökulmasta vuoden 1961 “narkoottisten” ja vuoden 1971 “psykotrooppisten” aineiden välille syntyi epäuskottava erottelu, mikä salli lievemmän valvonnan lääketeollisuuden tuotteille kuten amfetamiinit, barbituraatit ja rauhoittavat lääkkeet.
YK:n huumetoimisto, UNODC, kommentoi vuonna 2000, että “Kansainväliselle luokittelulle narkoottisiin ja psykotrooppisiin huumeisiin sen mukaan, kuuluuko aine vuoden 1961 tai 1971 sopimukseen, ei ole käsitteellistä perustaa. Useiden psykotrooppisten aineiden laillinen määritelmä pätee narkoottisiin aineisiin ja usein myös toisin päin.”
Nykyisen vuonna 1961 päätetyn järjestyksen mukaan huumeiden luokittelemisesta vastaa huumekomissio, CND. ECDD antaa suosituksensa CND:lle, jonka kokouksessa niistä äänestetään, ja tämä jättää päätöksen pelkän politiikan kohteeksi.
Laillisten ja laittomien aineiden tiukka erottelu perustuu kulttuuriseen ja poliittiseen valtaan eikä tieteelliseen arvioon kyseisten aineiden haitallisuudesta tai hyödyllisyydestä niitä käyttäville ihmisille tai yhteiskunnalle laajemmin. Niiden järjestäminen luokitukseen potentiaalisen haitallisuuden perusteella ja niiden valvonnan ankaruuden aste eivät myöskään perustu tieteelliseen arviointiin.
Markkinoiden liukuvat rajat
Käytännössä aineiden markkinoiden rajat ovat liukuvia, koska ihmiset suosivat tiettyä ainetta mutta voivat vaihtaa sujuvasti laittomista laillisiin riippuen saatavuudesta, laadusta, turvallisuudesta ja hinnasta. Käyttäjät voivat myös valita luokittelemattomia aineita, kuten kratom tai uudet psykoaktiiviset aineet, joita ei ole vielä luokiteltu. Aineiden käytön syyt vaihtelevat myös: riippuvuuden hoito, itselääkitys kivun tai sairauden vuoksi, itsensä kehittäminen, hereillä pysyminen tai unen saanti, henkinen kokemus tai huvittelu. Suurin osa aineita viihteenä käyttävistä ei ole hakemassa riskejä, kuten vuorikiipeilijät tai muut himourheilijat. He haluavat käyttää aineita mahdollisimman turvallisesti välttääkseen aineriippuvuuden aiheuttamia ongelmaisia käyttötapoja. Hyvin harvat tarvitsevat huumehoitoa tai muita terveydenhoidon palveluja. Komissio on muissakin yhteyksissä nostanut esille sen, että vain 11% huumeita käyttävistä ihmisistä kokee käytöstään ongelmia ja tarvitsee sosiaalista tai terveydenhoidollista tukea.
Ongelmakäyttäjillä itselääkintä on yksi päällimmäisistä syistä huumeiden liikakäyttöön ja huumeriippuvuuteen. Todellisuudesta pakenemisen, euforian tai itsetuhon sijaan he yrittävät useimmiten lääkitä itse omia psykiatrisia ongelmiaan ja tuskallisia henkisiä tilojaan. Huumeiden lyhytaikaiset vaikutukset auttavat heitä tulemaan toimeen ahdistavien kokemustensa ja hallitsemattomana tai päällekäyvänä kokemansa ulkoisen todellisuuden kanssa. Näiden erilaisten syiden, käyttäytymismallien ja huumeiden käyttöön liittyvien valintojen tunteminen on avain toimivamman huumepolitiikan kehittämiseksi. Tieteelliseen tutkimukseen ja ihmisiä syrjimättömään järjestelmään perustuva aineiden luokittelujärjestelmä voi vaikuttaa ihmisiin ja ohjata heitä tekemään valistuneita ja haitattomampia valintoja.
Epäpätevän luokittelun seurauksena kansainvälinen huumevalvonta on epäonnistunut perustehtävissään: yli 80%:lla maailman väestöstä ei ole mahdollisuutta saada kipuihinsa pätevää lääkitystä samalla kun maailman mahtavimmassa valtiossa Yhdysvalloissa yli 70 000 ihmistä on kuollut viimeisimmässä opioidiepidemiassa.
Nykyisen luokittelujärjestelmän aiheuttamia haittoja ei voi enää sivuuttaa. Näitä ovat välttämättömien lääkeaineiden puute alhaisen tulotason maissa, tartuntatautien leviäminen, fyysiset haitat, korkeampi kuolleisuus ja maailmanlaajuinen vankiloiden ylikansoituskriisi. Kansainvälisen yhteisön täytyy kohdata tämä haaste, tutkia ja korjata nykyisen luokitusjärjestelmän haittavaikutukset.
Huumevalvontabyrokratia ja itsekorjautuvuus
WHO:n luokitussuositukset tammikuussa 2019 eivät herättäneet suomalaisessa mediassa minkäänlaista huomiota. Huumeiden kriminaalivalvontaan ehdollistuneet toimittajat eivät kykene näkemään sen aiheuttamia ongelmia. Kannabis on haitallista, ei kai sitä muuten olisi luokiteltu huumeeksi!
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL, julkaisi 24.4. tiedotteen WHO:n suosituksista. Siinä THL selostaa luokittelun monimutkaisuutta ja kuinka suositukset eivät olleet niin selkeitä, että jäsenvaltiot olisivat voineet äänestää niistä normaalin aikataulun puitteissa maaliskuussa. Äänestystä on lykätty ensi vuoden maaliskuulle, ja EU valtiot tulevat sitten aikanaan äänestämään näistä suosituksista. EU muodostaa suosituksista yhteisen kannan, johon kaikki jäsenvaltiot sitoutuvat.
THL kertoo aivan asiallisesti kannabiksen poistamisesta ankarimmasta IV luokasta, “koska ei voi verrata esimerkiksi listassa oleviin muihin aineisiin sen osalta, että ne olisivat ”erityisen haitallista” (esimerkiksi käyttöön ei liity merkittävä kuoleman riski).”
THL arvioi kuitenkin, ettei kannabiksen ottaminen pois IV luokasta muuta Suomessa mitään, koska “kannabisuutteita sisältäviä lääkevalmisteita on jo sallittu tuotavan markkinoille”.
WHO esittää enintään 0,2 prosenttia delta-9-tetrahydrokannabinolia sisältävien CBD-tuotteiden pitämistä erillään huumeluokituksesta ja -valvonnasta. Näiden lisäksi myös sellaiset lääkevalmisteet, jotka on valmistettu joko kemiallisen synteesin avulla tai osana kannabiksen valmistusta ja jotka on yhdistetty yhden tai useamman muun ainesosan kanssa lääkevalmisteiksi sellaisella tavalla, että delta-9-tetrahydrokannabinolia (dronabinolia) ei ole mahdollista ottaa talteen helposti käytettävissä olevin keinoin tai sellaisina määrinä, että siitä aiheutuisi kansanterveydellinen riski, lisätään huumausaineyleissopimuksen listaan III.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa Suomessakin myyntiluvalla olevan THC:ta ja CBD:tä sisältävän lääkevalmisteen vapauttamista lääketukkukauppojen ja lääketehtaiden hakemista. Tämä tarkoittaisi Sativexin ja sen kaltaisten kannabislääkkeiden vapauttamista normaalin lääkemyynnin pariin.
THL kohdistaa kritiikissään huomion suosituksen selkeyteen ja käytettyjen termien tarkkuuteen. Kuitenkin vaikka kannabis poistettaisiin IV luokasta, säilyisi se edelleen I luokassa, mikä on kuitenkin luokittelun perusvirhe. Sen käyttöön ei liity kuoleman riski, kuten THL totesi IV luokan kohdalla.
THL:n analyysi on esimerkki huumevalvontajärjestelmän vaikeudesta korjata itseään. Huumevalvontabyrokratia osaa rutiininomaisesti luokitella yhä uusia kemian teollisuuden aineita huumeiksi mutta ei kykene korjaamaan perustavaa laatua olevia järjestelmävirheitä, kuten kannabiksen huumeluokitusta. Byrokratia ei kykene itsekorjautuvuuteen, mikä on tieteellisen tutkimuksen alkuperäinen toimintaperiaate.
THL on muissa yhteyksissä tuonut esille sen, että Suomessakin jo tuhannet potilaat käyttävät kannabista itselääkintään laittomasti ja ilman hoitohenkilökunnan tietoa ja ohjausta. Tämä ei ole huumesopimuksien alkuperäinen tarkoitus.
Kannabis irti huumeista
Monet laillisten ja laittomien aineiden aiheuttamien haittojen tieteelliset vertailut osoittavat, ettei kannabiksen kieltolakia voi perustella haittavertailulla. Huumeluokittelu on kansainvälisen huumevalvonnan ydin. Valtioiden tulee kantaa vastuu siitä, että tämä luokittelu on käytännöllinen ja perustuu tieteelliseen tutkimusnäyttöön, se kertoo selkeästi aineen hyödyistä ja haitoista sekä mahdollistaa vastuullisen lainsäädännöllisen huumeiden käytön ja kaupan valvontamallin.
Komission suositus 1: Kansainvälisen yhteisön täytyy tunnustaa kansainvälisen luokittelujärjestelmän epäjohdonmukaisuus ja käynnistää nykyisen luokittelujärjestelmän kriittinen tutkimus.
Suositus 2: Kansainvälisen yhteisön täytyy antaa WHO:lle ja tieteelliselle, monialaiselle tutkimukselle valtuutus kehittää sellaiset luokittelukriteerit, jotka perustuvat haittojen ja hyötyjen arvioinnille.
Valtioiden tulee kohdata myös yhä hämärämmäksi käyvä ero laillisten ja laittomien aineiden ja markkinoiden välillä.
Suositus 3: YK:n jäsenvaltioiden täytyy suunnata kansainvälinen luokittelujärjestelmä uudelleen alkuperäiseen tarkoitukseensa kansainvälisen kaupan valvonnassa ja sallia kansalliset innovatiiviset luokittelut. Miedompien ja haitattomampien aineiden markkinarajoituksia tulisi lieventää ja sallia muitakin “legitiimejä käyttötarkoituksia” lääkinnällisen ja tutkimuksen lisäksi. Tämä loisi edellytykset perinteisten, uskonnollisten, itsensä kehittämisen tai sosiaalisten käyttötarkoitusten sallimiseksi kansallisessa lainsäädännössä.
Tusky seuraa prosessia. Voit liittyä jäseneksi tai antaa muuten tukesi: FI92 5491 0220 1491 86
Kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/4360
Lähde:
Global Commission on Drug Policy: Classification of Psychoactive substances. When Science Was Left Behind. 26.6.2019, Raportti PDF-muodossa, Economist 25.6.2019, The Guardian 26.6.2019, Kansan uutiset 27.6.2019, THL: WHO suosittelee kannabiksen uudelleenluokittelua. 24.4.2019.
Professori David Nutt: Monimuuttujainen päättelymalli päihteiden ja huumeiden luokittelussa
