Huumevalvontajärjestelmän tavoitteina on ollut välttämättömien lääkeaineiden saatavuuden turvaaminen ja niiden leviämisen estäminen kansainväliseen huumekauppaan. Jälkimmäisen tavoitteen toteuttamiseksi tarkoitettu huumekaupan kriminaalivalvonta on rapauttanut näiden tavoitteiden toteutumisen. Tämä järjestelmän epäonnistuminen kulminoituu vapaudenriiston instituutiossa vankilassa, jossa huumeongelmat kasautuvat.
YK perustettiin 26.6.1945, ja vuonna 1987 YK:n yleiskokous päätti tehdä päivämäärästä kansainvälisen huumeiden vastaisen päivän. Seuraavana vuonna 1988 solmittiin kolmas huumesopimus, joka teki kriminaalivalvonnasta kansainvälisen huumepolitiikan ensisijaisen toimintamallin, ns. Reaganin mallin. Elettiin huumesodan huippuvuosia ja kuviteltiin, että vankilapelote pitää huumeet poissa kaduilta.
YK:n huumetoimiston, UNODC, 26.6. ilmestyviin vuosiraportteihin kirjataan tämän toiminnan edistymistä. Vuoden 2019 vuosiraportissa nousee esille käyttäjämäärien aliarviointi Intiassa ja Nigeriassa. Näissä maissa on 35 miljoonaa arvioitua enemmän opiaattien käyttäjiä.
Maailmassa on YK:n mukaan 271 miljoonaa laittomien huumeiden käyttäjää, joista 35 miljoonaa kärsii ongelmaisen käytön aiheuttamista haitoista, mutta heistä vain joka 7. saa jotakin hoitoa resurssien upotessa massiivisesti epäonnistuneeseen kriminaalivalvontaan. Huumeisiin kuolleiden lukumäärä maailmassa nousi vuonna 2017 585 000:een, mikä on 135 000 enemmän kuin vain kaksi vuotta aiemmin.
Uusi aikakausi näkyy UNODC:n raportissa, jonka esipuheessa pääsihteeri Yuri Fedotov nostaa esille sen, että nykyinen tilanne on merkittävä este kestävän kehityksen asettaman ketään ei jätetä tavoitteen toteutumiselle, kuten kansainvälinen yhteisö vannoi vuonna 2015. Käytön ja haittojen ehkäisylle ei ole tarpeeksi voimavaroja suurimmassa osassa maailman maita. Tämä tilanne korostuu vankiloissa, joissa huumeiden käytön ja tarttuvien tautien riski vain kasvaa.
Klappi käyttäjämäärissä on esimerkki kansainvälisen valvontajärjestelmän valuvirheestä. Laittoman valvonta on paradoksi, koska, kuten YK:n raportti nyt todistaa, laiton on valvonnan ulkopuolella, pyrkii olemaan julkisen vallan tavoittamattomissa. YK:n ja muiden huumevalvonnan instituutioiden raportteja leimaa se, että ne perustuvat pääasiassa kriminaaliviranomaisten takavarikkotietoihin ja arvioihin huumekuolemista.
Kestävän kehityksen tavoitteista huolimatta Yuri Fedotov pistää toivonsa kriminaalivalvonnan kehitykseen. Hänen tietojensa mukaan kokaiinitakavarikot ovat nousseet 74% kuluneiden 10 vuoden aikana kun taas tuotanto on noussut vain 50% (s. 1).
Kokaiinin takavarikkotilastoihin on vuosikymmeniä sisältynyt suuria ongelmia, kun sitä on jopa takavarikoitu enemmän kuin tuotettu. EU:n vuoden 2019 huumeraportin mukaan kokaiinin takavarikot ovat ennätyskorkeat, hinta vakaa ja aineen pitoisuus noussut.
Kansainvälinen huumevalvontabyrokratia mittaa oman toimintansa tuloksia yhtä luotettavasti kuin poliisin ylijohto Helsingin huumepoliisin toimintaa: sekin teki “kovaa tulosta”, kunnes johtaja paljastui Suomen pahimmaksi huumerikolliseksi. Jos Aarnio-keissi kertoo suomalaisen kahden raiteen huumepolitiikan epäonnistumisesta, kertoo UNODC:n vuosiraportti huumevalvonnan globaalista epäonnistumisesta. Kaikista vähiten huumehoitoa on tarjolla vankiloissa, joihin huumeiden käyttäjiä on lukittu kiihtyvään tahtiin.
Vankila on räikein esimerkki kieltolain epäonnistumisesta
Tällä hetkellä maailman vankiloissa on yli 10 miljoonaa ihmistä. Joka viides heistä on vangittu huumeista ja näistä 83% on vangittu hallussapidosta omaan käyttöön, yli 1,5 miljoonaa ihmistä. Joissakin maissa jopa puolet vangeista on tuomittu huumerikoksista. Lisäksi monissa maissa Aasiassa ja Lähi-Idässä sekä Venäjällä huumeiden käyttäjiä suljetaan vankilanomaisiin pakkohoitoleireihin ilman oikeudenkäyntejä. Arviot heidänkin lukumääristä liikkuvat sadoissa tuhansissa.
Vaikutusvaltainen huumepolitiikan uudistamista vaativa kansalaisjärjestö Global Commission on Drug Policy, GCDP, eli Kansainvälinen huumepoliittinen komissio nostaa raportissaan “Drug Policy and Deprivation of Liberty” esille kieltolain aiheuttaman äärimmäisen ihmisoikeusrikoksen, vapauden riistämisen huumeita käyttäviltä ihmisiltä.
Vankila on räikein esimerkki kieltolain epäonnistumisesta: se on epäonnistunut vähentämään huumeiden kysyntää, vaikka valtiot ovat rankaisseet ihmisiä huumeiden käytöstä yli 30 vuotta; se on epäonnistunut vähentämään huumeiden tarjontaa ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden valtaa, vaikka kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä on ollut toiminnassa jo 100 vuotta. Vankilassa ruumiillistuu huumepolitiikan epäonnistumisen inhimillinen hinta. Maailman vankiluku on noussut kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana suurimmaksi osaksi kansainvälisen huumevalvonnan luoman sortokoneiston takia.
Vankiloissa huumeiden käyttö on yleisempää kuin muualla yhteiskunnassa: keskimäärin 20% vangeista käyttää huumeita kansainvälisen keskiarvon ollessa 5,3%. Huumepoliittisen komission mukaan vapauden riisto on väärä vastatoimi huumeiden käytölle.
Vankilatuomio on väistämättä tehoton vastatoimi, koska se ei ota huomioon huumeiden ongelmaisen käytön sosiaalisia ja psykologisia juurisyitä, eikä sitä langetettaessa harkita kokan, kannabiksen ja unikon perinteisten viljelijöiden taloudellista ja sosiaalista syrjäytymistä eikä niiden naisten, jotka joutuvat salakuljettamaan pieniä huume-eriä eikä katukauppiaiden haavoittuvaista asemaa.
Vankila on myös väärä vastatoimi, koska vangit ovat haavoittuvaisina alttiina sellaisille haitoille, joita vastaan he eivät ole varustautuneet, ja he ovat riippuvaisia niistä ihmisistä, jotka säätävät heidän jokapäiväistä elämäänsä. Tässä on vankeuden ristiriita: vapauden riisto merkitsee kykenemättömyyttä ajatella itsenäisesti ja elättää itseään sellaisessa ympäristössä, missä väkivallan uhka on suuri, missä joutuu elämään ilman oikeutta normaaliin seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin eristettynä ystävistä ja sukulaisista.
Vuonna 1987 päätettiin tehdä YK:n perustamispäivästä 26.6. huumeiden vastainen päivä, mutta huumesota raunioittaa YK:n perusarvot, ihmisoikeudet, joita ovat oikeus elämään, vapauteen, terveyteen ja turvallisuuteen.
Komission suositukset
Vankilan oli tarkoitus pitää huumeet poissa kaduilta. Toisin kävi: huumeita ei saa pois edes vankilasta. Suomessa vankiloiden huumekauppaa johtaa Helsingin huumepoliisiin kytketty United Brotherhood.
Kuluneiden 30 vuoden aikana tapahtunut vankiloiden ylikansoitus on ennennäkemätöntä rauhan aikakaudella eikä se vastaa mitenkään rikollisen toiminnan lisääntymiseen, vaan sen on aiheuttanut oikeuslaitoksen kasvanut turvautuminen vankilatuomioihin ankaran rankaisemisen keinona. Tämä liiallinen turvautuminen vapaudenriistoon, ja varsinkin köyhistä ja syrjäytyneistä yhteisöistä peräisin olevien ihmisten vangitseminen, luo lyhyen ja pitkän aikavälin haasteita yhteiskunnille epäoikeudenmukaisuudesta vankiloiden ylikansoitukseen sekä suosii pikkurikoksista vangitsemista vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden sijaan (kuten talousrikollisuus). Vankeus lisää myös vangittujen kuolleisuutta ja sairastuvuutta heidän altistuessa tartuntataudeille, vahingoille ja vammoille laitoksissa.
Komission suositus 1: Valtioiden tulee lopettaa kaikki rangaistukset – rikosoikeudelliset sekä hallinnolliset – henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetusta hallussapidosta ja kasvatuksesta.
Miljoonat ihmiset kautta maailman käyttävät huumeita aiheuttamatta haittaa muille ihmisille. Kriminalisoiminen on tehotonta, aiheuttaa haittoja, heikentää ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta. Valtioiden tulee ottaa käyttöön rikosoikeudellisen rankaisemisen vaihtoehtoja huumekaupan alaportaan väkivallattomia toimijoita kohtaan.
Suositus 2: Valtioiden tulee lopettaa suhteettomat rangaistukset huumerikoksista ja tunnistaa se tosiseikka, että vankiloiden liikakansoitus vaikuttaa kielteisesti kansanterveyteen ja yhteiskuntaan.
Viimeisten vuosikymmenien aikana koettu kautta maailman ennennäkemätön vankiloiden ylikansoitus vaikuttaa kielteisesti kansanterveyteen, kansalaisyhteiskunnan yhtenäisyyteen ja muihin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Vapauden riisto on väärä vastatoimi huumeiden käyttöön ja huumemarkkinoiden väkivallattomaan pikkurikollisuuteen.
Suositus 3: Valtioiden tulee taata perusterveydenhoito ja oikeus terveyteen kaikille ihmisille ilman syrjintää mukaan lukien vastoin omaa tahtoaan vangitut ja pidätetyt ihmiset.
Vankeja, huumeiden käyttäjiä ja huumeriippuvaisia ei saa syrjiä terveydenhoidon tarjoamisessa. Oikeus terveyteen kattaa myös huumeriippuvuuden arvioinnin ja hoidon, ja haittoja vähentävät toimet on tunnustettu osaksi huumeita käyttävien ihmisten ihmisoikeuksia. Terveydenhoidon tulee perustua luottamukselle. Pakkohoitolaitoksiin suljetut ihmiset tulee vapauttaa ja heitä tulee rohkaista hakeutumaan tutkittuun tietoon perustuvaa hoitoa tarjoaviin ja vapaaehtoisuuteen perustuviin keskuksiin.
Suositus 4: Sellaiset toimenpiteet, jotka loukkaavat vapautensa menettäneiden ihmisten ihmisoikeuksia, pitää kieltää, niiden tekijät saattaa oikeuden eteen ja luokkauksen kohteille pitää suorittaa ihmisoikeuslaissa säädetyt korvaukset.
Näitä toimenpiteitä ovat kidutus, julma, epäinhimillinen ja alentava kohtelu tai rankaiseminen, liikakansoitus, eristäminen, pakkotyö, mielivaltainen ja laiton pidätys sekä ihmisoikeuksien kuten oikeus turvallisuuteen, oikeus saada inhimillistä ja kunnioittavaa kohtelua, oikeus riittävään ruokaan evääminen.
Näiden suositusten seuraaminen vie pois rankaisevan huumepolitiikan aiheuttamista haitoista kohti oikeudenmukaisuuteen, ihmisarvoon ja ihmisoikeuksiin perustuvaa huumepolitiikkaa.
Tusky seuraa prosessia. Voit liittyä jäseneksi tai antaa muuten tukesi: FI92 5491 0220 1491 86
Kansalaisaloite kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/4360
Lähde: UNODC 26.6.2019, UNODC raportti 2019 pdf, EMCDDA 2019, Global Commission on Drug Policy: Drug Policy and Deprivation of Liberty. July 2019, Raportti PDF:nä, TNI 26.6.2019: World Drug Day, HS 26.6.2019
26.6.1945 San Franciscossa allekirjoitettiin Yhdistyneiden Kansakuntien, YK, perustamisasiakirja
Global Commission on Drug Policy 25.6.2019
