Uuden-Seelannin parlamenttivaalien yhteydessä järjestettävät kansanäänestykset eutanasiasta ja kannabiksen laillistamisesta ovat saaneet kansalaisten huomiota eri mittakaavassa kannabiksen jäädessä sekä eutanasian että koronakriisin hoidon jalkoihin. Monet poliitikot ovat jättäneet kantansa auki siinä pelossa, että jäävät häviävälle puolelle.
Syyskuussa julkistetun mielipidemittauksen mukaan 35% haastatelluista kannatti laillistamista, kun saman mittauksen mukaan heinäkuussa kannatus oli 40% ja viime vuoden marraskuun mittauksessa 43%. Laillistamisen vastustajien osuus sen sijaan nousi 53%:iin. Toisen mielipidemittauksen mukaan kannatus ja vastustus ovat tasoissa eli 49,5%:ssa.
Pääministeri Jacinda Ardern ei ole kertonut omaa kantaansa, mutta syyskuun lopussa järjestetyssä vaaliväittelyssä hän kertoi käyttäneensä kannabista nuorena. Hänen ei tässä vaiheessa kuitenkaan kannata sitoa omaa ja puolueensa kannatusta tähän asiaan, koska hän johtaa historiallisen suurella kannatuksella mielipidemittauksissa, ja hänen vasemmistopuolueensa näyttää olevan menossa kohti täyttä vaalivoittoa. Toisaalta muutamat hänen puolueensa veteraanikansanedustajista ovat julkisesti kannattaneet lakialoitetta.
Otagon yliopiston oikeustieteen professorin Andrew Geddisin mielestä kannabiksen laillistamisella ei ole ollut sellaista selkeän enemmistön tukea kuin avustetulla kuolemalla.
“KYLLÄ-tulosta kannattavien täytyy vakuuttaa hyvin suuri joukko kansalaisia siitä, että heidän kieltolakia kannattavat mielipiteensä ovat harhaisia. Tällä hetkellä näin ei näytä tapahtuneen ja aika on loppumassa.”
Syyskuun lopussa 60 vaikuttajaa mukaan lukien entinen pääministeri Helen Clark käynnistivät tiedotuskampanjan KYLLÄ-äänten puolesta. Helen Clark toimii tällä hetkellä Global Commission on Drug Policy järjestön puheenjohtajana.
Hänen mukaansa muista maista saadut kokemukset osoittavat, ettei kannabiksen laillistaminen ole lisännyt kannabiksen käyttöä alaikäisten keskuudessa, ja Uudessa-Seelannissa myytävä kannabis on “selkeästi haitattomampaa terveydelle kuin tupakka tai alkoholi”.
Hän kiistää sen, että kannabiksen käyttö olisi käytännössä dekriminalisoitu Uudessa-Seelannissa. Poliisille sälytetty harkintavalta tässä asiassa vie huomion siltä, että järjestäytynyt rikollisuus hoitaa tarjonnan. Toisaalta alkuperäisasukkaisiin kuuluvat nuoret joutuvat edelleen kriminaalivalvonnan ylläpitämälle kaltevalle pinnalle. Maorit saavat enemmän tuomioita kannabikseen liittyvistä teoista, vaikka tämä vakioitaisiin suhteessa käytön yleisyyteen. Mustien kansalaisten suhteeton tuomitseminen on ollut laillistamiskeskustelun ytimessä myös Yhdysvalloissa.
Jos KYLLÄ häviää tässä kansanäänestyksessä, ei seuraavaa tulla järjestämään kovinkaan pian. Helen Clark oli myös harmissaan siitä, että asiasta järjestettiin kansanäänestys.
“Tällaiset asiat tulee ratkaista parlamentissa eikä kansanäänestyksillä”, Clark tilitti. Clark myös kertoo EI-puolen saavan rahoitusta ulkomailta.
Clarkin kanssa samaa mieltä on entinen vihreän puolueen kansanedustaja Nandor Tanczos, joka on tällä hetkellä Whakatane kaupungin kaupunginvaltuutettu ja johtaa sosiaalisen muutoksen järjestöä He Puna Manawa.
“Parlamentin kuuluisi säätää tällaisista sosiaalisista uudistuksista perustaen päätöksensä tieteellisten tutkimustulosten antamaan näyttöön.”
Kansanäänestys antaa tilaisuuden kaikenlaisen disinformaation jakamiselle. Laillistamisen vastainen lobby mm. esittelee kannabiskauppoja, joissa on kannabismainoksia julkisivulla ja ikkunoissa vaikka lakialoitteessa kielletään julkinen mainonta.
“Näillä yritetään pelotella ihmisiä uskomaan, että aloitteella pyritään aivan muuhun, kuin mitä se esittää.”
“Tällaisella voi olla pitkäaikaisia seurauksia. EI-äänten voittaessa poliitikot eivät tule tarttumaan asiaan pitkään aikaan ja nykyinen laki pysyy voimassa vahingoittaen nuoria ja maoreja.”
Miksi EI ?
Amerikkalaisen Smart Approaches to Marijuana kieltolakijärjestön Uuden-Seelannin paikallisosaston Smart Approaches to Marijuana NZ:n edustaja Aaron Ironside kiistää väitteet.
“Olemme 100%:sti Kiwi perheiden rahoittama järjestö. Emme ole saaneet dollariakaan yrityksiltä tai ulkomailta.”
Ryhmä käyttää lain salliman enimmäismäärän 300 000 NZ$ + verot kampanjaansa. Hän korostaa sitä, että mainontavirastoon tehdyt valitukset heidän kampanjasta eivät ole menneet läpi.
Ironside sanoo, ettei ryhmä kannata ihmisten rankaisemista jointin polttamisesta, mutta hänen mukaansa näin ei edes käy enää.
Smart Approaches To Marijuana NZ julkaisi yhteistyössä amerikkalaisen Smart Approaches To Marijuana järjestön kanssa raportin ”Lessons from Cannabis Legalisation”, jossa kootaan yhteen kokemuksia Yhdysvaltojen osavaltioiden kokemuksia sekä Uruguayn ja Kanadan laillistamisprojekteista saatuja alustavia tuloksia. Raportin mukaan näissä osavaltioissa ja valtioissa kannabiksen käyttö kasvaa, laittomat markkinat kukoistavat ja heikossa asemassa olevat kansanosat joutuvat kärsimään seurauksista.
“Raporttiin on koottu 250 viitettä ja se toimii silmien avaajana Uuden-Seelannin kansalaisille antaen hyvin vakuuttavaa näyttöä EI-kannan puolesta. Kannabiksen laillistamisen on aiheuttanut merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä kustannuksia. Raportti osoittaa selkeästi, että kannabiksen laillistaminen on epäonnistunutta politiikkaa,” Ironside summaa raportin sisällön.
Miksi KYLLÄ ?
Kannabisaloitteen primus motorina toimiva vihreiden kansanedustaja Chlöe Swarbrick vastaa yleisimpiin kansalaisaloitetta koskeviin kysymyksiin:
Laillistamisaloite koskee vain yli 20 vuotiaita. Eivätkö alaikäiset edelleen osta kannabista laittomilta markkinoilta?
“20-vuoden ikärajan asettaminen viestittää sitä, ettei ihmisten tulisi käyttää kannabista nuorena. Jos alaikäiset kuitenkin saavat kannabista jotakin kautta, niin se on silloin kuitenkin laillinen tuote, joka on varustettu etiketillä ja jonka laatua ja vahvuutta valvotaan, joten kyseessä on turvallisempi tuote kuin mitä he saisivat laittomilta markkinoilta.”
Päivittäinen 14 gramman raja on iso määrä. Eikä se rohkaise käyttämään kannabista liikaa?
“Ihmiset voivat ostaa autonlastillisen vodkaa, mutta emme oleta, että ihmiset vievät sellaisia määriä kotiinsa ja ryyppäävät ne kerralla.”
”Käytännön tasolla 14 gramman hankintahinta vastaa noin 200 NZ$, 114 €, päivässä, jos joku haluaa nostaa tapansa tuolle tasolle. En usko edes Snoop Doggin pystyvän polttamaan näin paljoa.”
Lakia muutettiin viime vuonna siten, ettei poliisin pidä sakottaa ihmisiä kannabiksesta. Eikö se riitä?
“Poliisille annettiin tämä vaihtoehto – taistelin puolitoista vuotta saadakseni tämän muutoksen huumelakiin.”
“Poliisi ei kovin usein käytä tätä vaihtoehtoa. Dekriminalisointimallin olosuhteissa ihmisten pitää kuitenkin käydä diilereiden luona, missä heille on tarjolla myös kovempia aineita.”
Uudessa-Seelannissa on suuria mielenterveysongelmia. Miksi kannabis pitää laillistaa, jos se aiheuttaa niitä?
“Minulla oli kämppis, joka siirtyi synteettisiin aineisiin, koska hänen diilerinsä tarjosi niitä kannabiksen loputtua. Hän lähti lomalle kotiinsa tuntien olevansa syrjäytynyt, vieraantunut ja leimattu ensiksi kannabiksen ja sitten noiden synteettisten aineiden käytön takia. Hänen vanhempansa soittivat kertoen hänen lopettaneen elämänsä.”
”Jos me todella haluamme käsitellä erityisesti kannabiksen käytöstä aiheutuvia mielenterveysongelmia, meidän pitää nostaa asia päivänvaloon pois varjomaailmasta, jolloin meillä on tilaisuus puuttua ongelmakäyttöön ja kannabiksen myyjien vastuuseen. Nyt tällaista ei ole – huumediilerit eivät tarkista henkilöllisyyspapereita.”
Lisää tuloja, työpaikkoja ja käyttäjiä
Oikeusministeriön tilaaman Business and Economic Research Limited, BERL, tutkimuslaitoksen kahden raportin mukaan Uuden-Seelannin kannabismarkkinoilla kulutetaan arviolta 74 tonnia kannabiskukintoa vuodessa ja lailliset kannabismarkkinat toisivat kansantalouteen 1,5 miljardia NZ$, noin 800 miljoonaa €. Uudet markkinat synnyttäisivät 400 kannabiskauppaa ja 5000 uutta työpaikkaa.
Laillistamisen arvioidaan nostavan tuotannon yli 100 tonnin ja tuovan 140 000 uutta käyttäjää. Tämän määrän odotetaan myöhemmin laantuvan.
Toisessa raportissa hahmotellaan laillisten kannabismarkkinoiden rakentamista. BERL:n raporttien johtopäätökset eivät edusta Uuden-Seelannin valtion eikä oikeusministeriön kantaa, vaan niiden antamia tietoja voidaan käyttää päätöksenteon perustana jos KYLLÄ-äänet voittavat lokakuussa 2020.
Hampun tuotanto hyötyisi myös
Uudessa-Seelannissa hampun kasvattaminen ja jalostaminen ovat jo laillista liiketoimintaa, mutta myös siellä kannabiksen kieltolaki on rajoittanut hampun kaikkien ainesosien jalostamista. Kieltolain luomien rajoitusten poistamisen hampun jalostamiselta arvioidaan tuottavan peräti kaksi kertaa enemmän tuloja kuin pelkän viihdekäytön laillistamisen. Hampputeollisuus loisi 20 000 uutta työpaikkaa.
Hampun jalostusarvosta suurimman osan arvioidaan tulevan ns. nutraceuticals eli lisäravinnemarkkinoilta. Uuden-Seelannin hamppumarkkinoiden arvoidaan kasvavan 2 mrd NZ$:iin, n. 1.1 mrd €, vuodessa, josta neljäsosa tulee siemenistä ja kuidusta sekä 75% eli 1,5 mrd NZ$ kannabinoidien, terpeenien ja flavonoidien jalostamisesta.
Vertailun vuoksi Uuden-Seelannin viinin tuotanto on arvoltaan 2,5 mrd NZ$ ja kiwi-hedelmän tuotanto 4,5 mrd NZ$.
Lähde: The Guardian 1.10.2020, The Guardian 30.9.2020, New York Times 1.10.2020, NewsHub 23.9.2020, NewsHub 8.9.2020, Scoop 8.9.2020, Smart Approaches To Marijuana NZ: Lessons from Cannabis Legalisation. Berl: Market structure for recreational cannabis, Berl: Evidence to inform a regulated cannabis market, Scoop 14.9.2020
Chlöe Swarbrick keskustelee kannabiksesta ja sen laillistamisesta
Chlöe Swarbrick jatkaa laillistamiskeskustelua
