Suomessakin on esitelty jo yksi kannabiskaupan laillistamismalli Vihreän puolueen syksyllä puoluekokouksessaan hyväksymän aloitteen muodossa. Vihreää puoluetta komppasi yllättäen Suomen tunnetuimpiin talousvaikuttajiin kuuluva Björn Wahlroos, joka toi elämänkertakirjansa julkistamisen yhteydessä kantansa asiaan ehdottamalla kannabiskaupan laillistamista sen erottamiseksi muiden laittomiksi huumeiksi luokiteltujen aineiden kaupasta.
Luxemburgin hallitus sallii perjantaina antamallaan päätöksellä neljän kannabiskasvin kasvatuksen kotona omaan käyttöön. Saksassa mahdollisen uuden kolmen puolueen muodostaman hallituksen osapuolet aikovat laillistaa kannabiskaupan, ja eroavuuksia on uutisten mukaan vain mallista ja aikataulusta. Espanjassa parlamentti hylkäsi tiistaina 20.10. vasemmistopuolue Más Paísin laatiman kannabiskaupan laillistamisaloitteen äänin 75 – 263. Parlamentin käsittelyyn on kuitenkin tulossa kaksi uutta laillistamisaloitetta. Sveitsissä liittovaltion parlamentin turvallisuus- ja terveyskomitea hyväksyi samoin tiistaina äänin 9 – 2 mietinnön, jonka mukaan kannabiskauppa pitää ottaa valtion valvontaan nuorison ja kuluttajien suojelemiseksi. Parlamentin pitää seuraavaksi laatia lakiluonnos mietinnön pohjalta.
Kannabiskeskustelu on siirtymässä kieltolain epäkohtien arvostelusta lallistamisen harkintaan, ja oleellista onkin päättää, millaiseen laillistamismalliin tämän keskustelun edetessä päädytään.
Argumentointi kannabiksen laillistamisen puolesta kärsii, jos siinä sivuutetaan päihdeteollisuuden kyky laajentaa valikoimiaan ja ajaa etujaan poliittisesti tunkeutuessaan uusille markkinoille aiheuttaen kansanterveydellisiä haittoja. Tässä keskustelussa voimme ottaa oppia muiden päihteiden laillistamismalleista ja niiden valvonnassa havaituista virheistä.
Kannabista on rinnastettu näihin siten, että sanotaan kannabiksen päihdyttävän kuin alkoholi mutta sitä poltetaan kuin tupakkaa. Simon Fraser yliopiston tutkija Benoit Gomis on laatinut yhteistyössä eri huumepoliittisten ajatushautomoiden kanssa raportin “Cannabis regulation: Lessons from the illicit tobacco trade”, jossa opetuksia haetaan tupakan valvonnasta.
Tupakan valvonnan opetuksia
Kannabiskaupan laillistaminen aikuiskäyttöön alkoi vuonna 2013, minkä jälkeen joukko osavaltioita ja suvereeneja valtioita on toteuttanut kannabiskaupan yhteiskunnallisen valvonnan. Nämä valvontamallit eroavat toisistaan, mutta yleensä niissä käsitellään vain kotimaisia markkinoita, ja kansainvälisten tai ylikansallisten kannabisyhtiöiden mahdollista uhkaa kansanterveydelle ja politiikan muotoilulle ei olla vielä käsitelty paljoakaan.
Tupakan valvonnasta voidaan ottaa oppia kannabiskaupan säätelyyn. Tupakka ja kannabis ovat molemmat psykoaktiivisia aineita, joilla on joitakin yhtäläisyyksiä tuotannossa ja kulutuksessa. Näillä kahdella tuotteella on myös selviä eroja. Tupakkaan kuolee vuosittain yli seitsemän miljoonaa ihmistä maailmassa. Ei-poltettavat kannabistuotteet sen sijaan ovat suhteellisen harmittomia, ja niistä on myös lääkinnällistä hyötyä.
Kannabiksen ja tupakan jakelu eroaa myös toisistaan. Maailman tupakkamarkkinat ovat hyvin keskittyneet. Kiina, Brasilia ja Intia kasvattivat 63% tupakanlehdistä vuonna 2019 pienen yritysjoukon hallitessa maailman tupakkamarkkinoita. China National Tobacco Corporation vastaa 43,9%:sta tupakan maailman vähittäismyynnistä, mistä suurin osa on kotimaista kulutusta. Tämän lisäksi Philip Morris International vastaa 13,4%:sta, British American Tobacco 12,7%:sta, Japan Tobacco International 9,1% ja Imperial Brands 4,1:sta halliten 70%:a muun maailman markkinoista.
Kannabista voidaan kasvattaa sisätiloissa melkein kaikkialla maailmassa. Kannabiksen laittomia markkinoita leimaa pienkasvattajien suuri joukko, joka kasvattaa omaan käyttöön ja paikalliseen jakeluun.
Savukkeet ovat kevyitä, menevät pieneen tilaan, niitä levitetään pienissä pakkauksissa ja niitä on helppo salakuljettaa osittain siksi, että ne voidaan naamioida laillisiksi tuotteiksi väärennetyillä asiakirjoilla tai kätkeä rahdin sekaan. Yksi kuuden metrin valtamerikontti voi sisältää 5 miljoonaa savuketta.
Psykoaktiivisten aineiden valvonnassa jää aina joku osa markkinoista ko. hallintoalueen laittomalle puolelle. Kanadassa kaksi vuotta kannabiskaupan laillistamisen jälkeen puolet markkinoista on edelleen laitonta. Kanadan provinsseissa laillisen kannabiksen osuus vaihteli 13% – 70%:n välillä vuonna 2019.
Arvioiden mukaan 10% – 12% tupakkatuotteista maailmassa on laitonta.
Tupakan valvonnan ongelmat eivät ole syy olla valvomatta kannabista, vaan ennemminkin varoittava esimerkki vaikeuksista valvoa yksityisiä toimijoita, kun niistä on kasvanut liian vaikutusvaltaisia. Laittoman tupakkakaupan historia, tupakkateollisuuden osuus sen luomisessa ja laittoman kaupan vastaiseen politiikkaan vaikuttamisessa ovat hyvin ajankohtaisia tässä katsannossa.
Ylikansalliset tupakkayhtiöt ovat olleet myötämielisiä ja jopa suoraan sekaantuneet laittomaan tupakkakauppaan erilaisilla taktiikoilla. Tämän lisäksi ne ovat onnistuneet vaikuttamaan laittoman kaupan vastaisiin toimiin julkisesti ja peitetoimilla tiedotusvälineiden, tutkimuksen, lainvalvonnan, kansainvälisten järjestöjen ja sopimusten sekä etujärjestöjen kautta. Laillisen kannabisteollisuuden laajentuessa ja uusien valtioiden harkitessa kannabiksen kauppaketjujen valvontamalleja Gomisin raportti tarjoaa yleiskatsauksen alan strategioista ja käytännöistä, joita on otettava huomioon laittomaan kauppaan liittyvissä kysymyksissä.
1970-luvulla orastavan kannabiksen dekriminalisoinnin kaudella ainakin kolme tupakkayhtiötä (British American Tobacco, Philip Morris International ja RJ Reynolds) pohti kannabisteollisuuden tarjoamia mahdollisuuksia. Tämä kiistettiin vuosikymmenien ajan, ja vielä vuonna 2014 BAT:n edustaja kertoi näiden olevan vanhoja asioita eikä heitä enää kiinnosta kannabismarkkinoille osallistuminen.
Todellisuudessa kansainväliset tupakkayhtiöt ovat sijoittaneet 2000-luvulla suuria summia kehittyvään kannabisteollisuuteen. Philip Morris International sijoitti vuonna 2016 20 miljoonaa dollaria israelilaiseen Syqe vaporisaattoriyritykseen. Imperial Brands sijoitti vuonna 2017 Oxford Cannabinoid Technologies tutkimusyritykseen ja vuonna 2019 osti 19,9% osuuden kanadalaisesta Auxly Cannabis yrityksestä. Altria maksoi vuonna 2018 1,8 miljardia dollaria 45%:n osuudesta kanadalaisesta Cronos Group yrityksestä, joka on yksi neljästä suuresta kanadalaisesta kannabisyrityksestä. British American Tobacco ilmoitti vuonna 2021 ostavansa 20% kanadalaisesta Organigram yrityksestä 175,8 miljoonalla dollarilla.
Kannabiksen kieltolain ilmiselvän epäonnistuminen ja sen aiheuttamien haittojen synnyttämä yleinen tyytymättömyys kansalaisten keskuudessa ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi tyytyä suuryritysten hallitsemaan laillistamismalliin. Uusien kannabismarkkinoiden luominen aivan alusta saakka tarjoaa mahdollisuuden asettaa kansanterveys, ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuus ja kestävän kehityksen tavoitteet etusijalle tässä kehityksessä.
Kannabiksen kansainvälinen valvontamalli
Tupakan valvonnasta saaduista kokemuksista voidaan antaa kymmenen ohjetta kehittyvälle lailliselle kannabisteollisuudelle:
1. Kotikasvatuksen ja muiden ei-kaupallisten mallien soveltaminen.
Tällaiset mallit voivat olla käytännöllinen vaihtoehto sellaisille kaupallisille malleille, jotka tupakan valvonnassa ovat luoneet haittavaikutuksia ja luoneet taloudellisia kannustimia salakuljetukselle.
2. Päätöksenteon ja valvontatoimenpiteiden tulee edistää kansanterveyttä, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia sekä taata oikeudenmukainen ja osallistava kaupankäynti.
Valvontasäädöksillä tulee erityisesti voimaannuttaa niitä yhteisöjä ja kansanryhmiä, jotka ovat joutuneet kannabiksen kieltolain kohteiksi. Siihen tulee kuulua ympäristön suojelun säädökset, työntekijöiden oikeudet sekä eri asianosaiset kansanryhmät mukaan ottavat ja demokraattiset valvontamallit.
On tärkeää huomata, että liian ankarat tai kalliit laittoman kaupan ehkäisytoimenpiteet voivat rajoittaa tai estää pientuottajien tai viljelijöiden osuuskuntien osallistumisen laillisille markkinoille.
3. Laittoman kannabiskaupan puolueetonta tieteellistä tutkimusta ja analyysia tulee rahoittaa riittävästi.
Laiton kannabiskauppa näyttää erilaiselta kuin laiton tupakkakauppa, mutta puolueeton tutkimus voi olla oleellisen tärkeää tulevan politiikan muotoilussa. Laittoman tupakkakaupan mittakaavan arvioimisessa ja tupakkateollisuuden toiminnan valvonnassa käytetyt metodologiat voivat osoittautua hyödyllisiksi.
4. Kattavan ja riittävän hyvin rahoitetun valvontamekanismin luominen.
Kannabiksen valvonnassa tärkeä harkittava asia on sellaisten uusien valvontamekanismien luominen, joilla korvataan kriminaalivalvonnan mekanismit. Puolueeton tarjontaketjujen analysointi voi auttaa vähentämään laitonta kauppaa. Kannabiksen valvonnassa pitää varmistaa se, että laillisella kannabiksen tuotannolla on kirjapito. Kannabiksen tuottajien ja jakelijoiden laajentuessa kansainvälisille markkinoille on tärkeää taata se, että tiedot jakeluketjujen toiminnasta ovat tarkkoja ja puolueettomasti tutkittavissa, ja että myydyt määrät ovat suhteessa paikallisten markkinoiden kokoon ja laillisiin vientikiintiöihin. Kannabiksen tarjontaketjujen kattavien ja helposti saatavilla olevien tietojen julkaiseminen on tärkeä ensimmäinen askel.
5. Toimintamallit tulee arvioida säännöllisesti
Säännöllinen sääntelykehysten tarkistaminen ja kehittäminen auttaa siinä, että kannabiksen jakeluketjuun liittyvät terveydelliset, oikeudelliset ja kauppaan liittyvät haitat voidaan minimoida. Mittareina voidaan käyttää kuolleisuutta, sairastuvuutta ja mielenterveydellisiä vaikutuksia, kieltolaista kärsimään joutuneen kansalaisyhteiskunnan osallistumista valvonnan suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä työntekijöiden mukaan lukien maanviljelijät tulotasoa ja työolosuhteita. Tutkimukseen perustuvaa tietopohjaa, käytännön kokemuksia, markkinatutkimuksia sekä kieltolain kohteena olevien ryhmien ja kansalaisyhteiskunnan antamaa palautetta tulisi käyttää tarkistuksien perustana.
6. On taattava, että reilun kaupan periaatteet säilyvät valvonnan ytimessä kansainvälisen kaupan kehittyessä
Laillisten kannabistuotteiden kansainvälisen kaupan kasvaessa tulee valvojien taata se, että reilun kaupan periaatteet ovat etusijalla alueellisissa ja kansainvälisissä valvontamalleissa, eikä laitonta kauppaa voida käyttää teollisuuden harjoittamana taktiikkana. Kaupankäynti vapaakauppa-alueiden kautta ja verovapaat kannabistuotteet voidaan kieltää. Voidaan myös rajoittaa kannabis-, alkoholi- ja tupakkatuotteiden käsittelyä sijoittajien ja valtioiden välisten oikeusriitojen sovittelumekanismeissa tai harkita niiden poistamista kokonaan.
7. Luodaan lailliselle kannabiskaupalle kansainväliset suuntaviivat.
WHO:n protokolla tupakkatuotteiden laittoman kaupan eliminoimiseksi tarjoaa tärkeitä opetuksia kansainvälisen laillisen kannabiskaupan kansainvälisille suuntaviivoille.
Vaikka kannabiksen laillista kauppaa käsittelevää kansainvälistä sopimusta ei saataisikaan aikaan, tulee YK:n (sen alajärjestöt kuten YK:n kehitysohjelma sekä huume- ja rikostoimisto) tarjota kannabiksen lailliselle valvonnalle suuntaviivat, kuinka esimerkiksi vähentää laitonta kannabiskauppaa sekä valvoa kannabisteollisuuden vaikuttamista poliittiseen päätöksen tekoon.
8. Vaikutusvaltaisen kannabisteollisuuden kehityksen estäminen.
Kansainvälisillä tupakkayhtiöillä ja kannabisteollisuudella on jo yhteyksiä keskenään. Valvontaviranomaisten tulisi nimenomaan kieltää tällaiset yhteydet ja ehkäistä kannabisteollisuuden keskittyminen ja mahdollinen monopolisaatio sekä edistää pieniä ja vastuullisia liikeyrityksiä, jos on valittu kaupallinen malli. Tämä voidaan toteuttaa asettamalla jokin raja-arvo yrityksien osuudelle kannabismarkkinoista kuten 10% tai 15%.
9. Kannabisteollisuuden sekaantumista politiikan tekemiseen tulee valvoa ja ehkäistä.
Ylikansalliset tupakkayhtiöt ovat sekaantuneet politiikan tekemiseen akateemisen tutkimuksen, tiedotusvälineiden, lain täytäntöönpanon, kansainvälisten hallitusten välisten organsaatioiden sekä muiden kolmansien osapuolien välityksellä. Kun tiedetään, että kaupalliset intressit voivat olla ristiriidassa yhteisen hyvän kanssa, samanlaisten tilanteiden syntyminen kannabiksen osalta voidaan välttää seuraavilla keinoilla:
- Tieteellisten julkaisujen tulee estää kannabisteollisuuden rahoittamien tutkimuksien julkaiseminen
- Yliopistot kieltäytyvät ottamasta vastaan kannabisteollisuuden tutkimusrahoitusta
- Lain täytäntöönpano- ja tullivirastot kieltäytyvät toimimasta yhteistyössä kannabisyhtiöiden edustajien kanssa laittomaan kannabiskauppaan puuttumiseksi.
- Estetään kannabisteollisuuden edustajia muotoilemasta kansallista valvontaa muuten kuin julkisen kuulemisen kautta sekä varmistetaan kannabisteollisuuden ja hallituksen viranomaisten toiminnan läpinäkyvyys.
- Vaaditaan kannabiksen valvontaan kuuluvien viranomaisten luopuvan kaikista siihen liittyvistä taloudellisista eduista.
- Tutkitaan ja paljastetaan kannabisteollisuuden lahjoitukset tiedotusvälineille ja ajatushautomoille.
- Luodaan riippumaton viranomaistaho valvomaan kannabisteollisuuden mahdollisia eturistiriitoja ja päätöksentekoon sekaantumista.
10. Rakennetaan toimiva siemenestä kauppaan valvontajärjestelmä.
WHO:n tupakan laittoman kaupan eliminoimisprotokollan kohtaamien haasteiden tarjoamat opetukset voivat osoittautua tärkeiksi siinä, kuinka luodaan tehokas, riippumaton, kattava ja läpinäkyvä siemenestä kauppaan valvontajärjestelmä, mihin kuuluu kannabisteollisuudesta riippumattomat tilintarkastukset ja valvontakäynnit.
Kannabistuotteiden lailliset tuotantoketjut laajenevat kansainvälisesti, tuoteinnovointi ja kaupallistaminen kehittyy koko ajan, laillinen kauppa kasvaa ja kannabisteollisuus keskittyy. Tässä tilanteessa voidaan kuvitella tilanne, jossa teollisuuden oma valvontajärjestelmä ei pysty valvomaan valtioiden rajojen yli käytävää kauppaa. Tarvitaan lisää tutkimusta niistä siemenestä kauppaan valvontaratkaisuista, joita tällä hetkellä sovelletaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja kuinka säädöksiä voidaan kehittää sen varmistamiseksi, että tuotteiden seurantajärjestelmät ovat tehokkaita, kattavia, valtion valvomia, kannabisteollisuudesta riippumattomia ja ensisijaisesti keskittyvät estämään tuotteiden päätymistä laittomaan kauppaan sen sijaan, että ne olisivat vain väline tuotantoketjun tuottavuuden ja tehokkuuden tehostamiseksi.
Tarvitaan kuitenkin toimintamallien kehittämistä sen varmistamiseksi, ettei valvonnasta muodostu lisäeste huumeiden kriminaalivalvonnan marginalisoimille ja leimaamille perinteisille kasvattajille hyödyttäen samalla ylikansallisia yhtiöitä.
Lähde: Lessons for Cannabis Regulation from the Illicit Tobacco Trade. Transform 29.9.2021.
Benoit Gomis: Cannabis regulation: Lessons from the illicit tobacco trade. September 2021.
Framework Convention on Tobacco Control. WHO 2003.
USA:n kongressissa on vireillä erilaisia lakialoitteita kuten Safe Banking Act, jotka vievät liittovaltiota koko ajan lähemmäs laillistamista
Oklahoma on yksi esimerkki siitä, miten kannabiskaupan valvontaa kehitetään osavaltiotasolla ongelma kerrallaan
Saksan poliisiliiton varapuheenjohtaja Dietmar Schilff ja Saksan kannabisliiton puheenjohtaja Georg Wurth väittelevät laillistamisesta ja kannabiksesta
Marokossa Rif-vuoriston maanviljelijät toivovat saavansa reilun hinnan laillisilla markkinoilla
