Tämän päivän poliittiset päätökset ratkaisevat sen, miten kannabista käytetään ja kaupataan tulevaisuudessa. Voisi sanoa, että mikä tahansa laillinen valvontamalli on parempi kuin kieltolaki, mutta kannabismarkkinoiden kehittämisessä pitää ottaa perustaksi paras mahdollinen tieto. Tutkijat, asiantuntijat ja kannabisaktivistit ovat tällä hetkellä samaa mieltä siitä, että kannabiksen omatarvekasvatuksen salliminen on keskeinen tekijä kannabismarkkinoiden kehittämisessä oikeudenmukaiseen, tasavertaiseen ja kansanterveyttä edistävään suuntaan.
Ohion osavaltiossa kansalaisaloite kannabiksen laillistamiseksi, Issue 3, oli hyvässä myötätuulessa vuonna 2015 mielipidemittauksien osoittaessa äänestäjien enemmistön kannattavan laillistamista. Aloite kuitenkin hävisi, eli jokin meni pieleen. Aloitteen takana oleva ryhmä, Responsible Ohio, koostui republikaanisen puoluetaustan omaavista pääomasijoittajista. Heidän laatimansa aloite olisi antanut ryhmän jäsenille monopolin kasvattaa kannabista lailliseen myyntiin. Ajatus jakoi kaikista innokkaimmin laillistamisen puolesta puhuneetkin. Kansallisista järjestöistä ainoastaan NORML tuki sitä, tosin pitkin hampain. Lopullinen niitti kampanjan uskottavuudelle oli maskotiksi tarkoitettu Buddie-hahmo, jossa kampanjan tyhmyys personoitui. Osavaltion hipit ottivat selvän hajuraon aloitteeseen ja se hävisi äänestyksessä.
Ohion kansalaisaloite on yksi esimerkki kannabiksen laillistamisen ja kaupallistamisen aiheuttamista lieveilmiöistä Pohjois-Amerikassa. Molson Coors Canada panimoyritys aloitti vuonna 2018 yhteistyön kanadalaisen The Hydropothecary Corporation, HEXO, kanssa kannabisjuomien valmistuksessa. Muita kannabisalalle siirtyviä ylikansallisia päihdeyhtiöitä ovat mm. Constellation Brands, Anheuser-Busch, Boston Beer Company ja tupakkayhtiö Altria.
Pelkästään Altrian taloudellinen arvo ylittää Yhdysvaltojen kannabismarkkinoiden arvon tällä hetkellä. Vuonna 2018 se osti 1,8 miljardilla dollarilla 45%:n osuuden kanadalaisesta Cronos Group kannabisyrityksestä. Sen jälkeen Altria on sijoittanut kaikenlaiseen kannabikseen liittyvään suojellakseen sijoitustaan. Se mm. palkkasi Denverissä, Coloradossa toimivan kannabisalalle keskittyneen Brownstein Hyatt Farber Shreck lakitoimiston lobbaamaan lainsäätäjiä.
Coca-Colan kerrottiin parin vuoden ajan olleen kiinnostunut ainakin CBD-pitoisten juomien markkinoista, mutta kannabikseen liittyvä mainehaitan mahdollisuus on toistaiseksi pitänyt suunnitelmat pöytälaatikossa. Coca-Cola kiisti huhut vuonna 2020 julkaistussa tiedotteessaan.
Kehitys on aivan uutta. Yhdysvalloissa ollaan muutamassa vuodessa siirrytty sukupolvia kestäneestä kieltolaista, beateistä, hipeistä, jipeistä ja kannabisaktivisteista bisnesvetoiseen liiketoimintaan, mihin Yhdysvalloissa liittyy oma yrityskulttuurinsa, säädösten kirjavuus, päällekäyvä mainonta sekä virkamiesten ja poliitikkojen lobbaaminen, jopa korruptointi. Ongelmana on yritysten voitontavoittelun asettaminen muiden tavoitteiden edelle, ja tämä vaatii selkeitä poliittisia päätöksiä.
Kehittyviä kannabismarkkinoita voisi verrata tietoteknologian ja internetin kehitykseen. Parikymmentä vuotta sitten kehittyvä internet tarjosi tuoreita näköaloja taloudellisten mahdollisuuksien demokratisointiin, sellaisen teollisuuden alan luomiseen, jossa palkitaan innovatiivisuudesta ja markkinoihin, jossa olisi tilaa monenlaisille yrittäjille. Varhaisina vuosina oli hyvin vähän muodollisia esteitä, ja markkinat vaikuttivat “vapailta” ja “avoimilta”. Nopeasti kuitenkin alalle kasvoi kourallinen suuryrityksiä, jotka nielaisivat kilpailijansa ja omaksuivat kyseenalaisen etiikan ja liiketoimintamallin. Vallan keskittyminen on luonut monentasoisia ongelmia.
Mainontaa, lobbaamista, liikakäytön lietsontaa
Yhdysvalloissa kannabiskaupan laillistaneissa osavaltioissa on tutkittu kehittyvän laillisen kannabiskaupan toimintatapoja.
Tutkimuksessa “Social Media Posts by Recreational Marijuana Companies and Administrative Code Regulations in Washington State” käytiin läpi kuuden kannabisyhtiön 1027 Facebookissa ja Twitterissä lähettämää viestiä, miten ne noudattavat Washingtonin osavaltion asettamia sääntöjä. Suurin osa viesteistä oli säädösten mukaisia, mutta 17:ssä rikottiin liikakulutukseen kehottamisen kieltoa, 137:ssä kerrottiin lääkinnällisistä vaikutuksista ja 9:ssä vedottiin nuorisoon. Sääntöjen rikkominen keskittyi siten, että 17:stä liikakulutukseen kehottaneesta viestistä 7 tuli yhdeltä yritykseltä.
Toisessa tutkimuksessa “A Content Analysis of Cannabis Company Adherence to Marketing Requirements in Four States” tutkittiin neljässä osavaltiossa, Alaska, Colorado, Oregon ja Washington, 14 kannabisyrityksen 2660 sosiaaliseen mediaan laittamaa ilmoitusta. Kiellettyä sisältöä, kuten alennusmyyntiä ja tuote-esittelyjä, oli 35 %:ssa kaikista viesteistä. Liikakulutukseen kehotettiin 12 %:ssa viesteistä. Sen sijaan säädöksissä edellytettyjä varoituksia oli alle puolessa viesteistä.
Tutkimuksessa “Cannabis Industry Marketing Violations in Washington State 2014-2019” analysoitiin Washingtonin osavaltiossa 183:n eri kannabisyrityksen 328 sääntöjen rikkomusta. Osavaltion asukkaat ovat tehneet ilmoituksia kannabiksen valvontasäädösten rikkomuksista yhtä paljon kuin valvontalautakunnan Washington State Liquor and Cannabis Board jäsenet. Kannabisyritykset ovat tehneet hyvin vähän ilmoituksia toisten yritysten tekemistä rikkomuksista.
Asukkaiden tekemät ilmoitukset koskivat pääasiassa alaikäisiin suunnattua sisältöä. Valvontalautakunnan virkamiehet puolestaan puuttuivat julkiseen mainontaan ja mainosten kokoon.
Tutkimuksessa nousee esille kehittyvän kannabisliiketoiminnan voitontavoittelun ja kannabiksen käytön ehkäisyn välinen konflikti sekä kansalaisyhteiskunnan osallistuminen kannabismarkkinoiden valvontaan.
Tutkimuksessa “Cannabis industry lobbying in the Colorado state legislature in fiscal years 2010-2021” selvitettiin kannabisteollisuuden harjoittamaa lainsäätäjien lobbaamista.
Kannabisteollisuus käytti vuosina 2010 – 2021 yli 7 miljoonaa dollaria Coloradon osavaltion lainsäätäjien lobbaamiseen 367:n lain säätämisessä. Yli 800 000 dollaria eli 11% tuli osavaltion ulkopuolisilta vaikuttajilta. 48 %:ssa lobbausraporteista ei kerrottu rahoittajan yhteyttä kannabisteollisuuteen, ja kannabisorganisaatiot peittelivät käytetyn rahan määrää ja lähdettä. Lobbaajat ja lobbausyritykset edustivat samanaikaisesti alkoholi-, tupakka- ja kannabisteollisuutta helpottaen toimialojen liittoutumista silloin kun tavoitteet ovat yhteneviä.
Kannabisteollisuus käyttää huomattavia rahasummia Coloradon osavaltion lainsäätäjien lobbaamiseen kannabiksen käytön edistämiseksi. Läpinäkyvyyden luominen kannabisteollisuuden, siihen liittyvien alojen ja poliittisten päättäjien välisiin suhteisiin on välttämätöntä kannabistuotteiden asianmukaisen sääntelyn varmistamiseksi.
Pienempi on parempi
Yhdysvaltojen osavaltioissa eletään herkkää aikaa kannabismarkkinoiden kehityksessä. Pienyritysten ja aikaisemmin huumesodan aikana syrjittyjen väestönosien osallistamiselle kehittyville kannabismarkkinoille edistytään ennennäkemättömällä tavalla. Samalla suuryritykset kasvavat, yhdistyvät ja lobbaavat lainsäätäjiä luodakseen tai säilyttääkseen heidän oligopoliasemaansa edistäviä valvontasäädöksiä.
Liittovaltiotasoinen laillistaminen edistää uusien ja isojen monialayritysten valta-asemaa. Ilman yhteiskunnan valvontaa näiden kamppailu markkinaosuuksien säilyttämiseksi uhkaa kansanterveyttä, turvallisuutta ja heikentää osavaltioiden tasolla tehtävää työtä tasavertaisten kannabismarkkinoiden rakentamiseksi.
Liittovaltiotasoinen kannabiskaupan laillistaminen vain nopeuttaa miljardien dollareiden teollisuuden kaappausta. Suuret tupakka- ja alkoholiyhtiöt sijoittavat tuntuvia summia kannabisteollisuuteen ja myös muut suuryritykset ovat ilmaisseet kiinnostuksensa tähän teollisuuteen.
Kilpailua rajoittavat lait on aikoinaan luotu ratkaisemaan niitä teollisuusjättien monopolistisia toimintatapoja, jotka uhkaavat yhteistä hyvää.
Asianajaja Shaleen Title on toiminut Massachusettsin osavaltion kannabiksen valvontalautakunnan johtajana. Raportissaan “Bigger is not better” hän esittää kahdeksan konkreettista toimenpidettä, joilla kannabismarkkinoiden monopolisoituminen voidaan ehkäistä soveltamalla tunnettuja kilpailuoikeuden periaatteita.
1. Sallitaan ihmisten kasvattaa kohtuullinen määrä kannabiskasveja henkilökohtaiseen käyttöön.
2. Kielletään vertikaalinen integraatio eli yrityksen toiminnan laajeneminen tuotteen arvoketjussa.
3. Ei rajoiteta saatavilla olevien toimilupien kokonaismäärää, vaan sitä, kuinka paljon yksittäinen henkilö tai yhteisö voi hallita markkinoita.
4. Luodaan osavaltioille kannustimia lisensoida pieniä tai epäedullisessa asemassa olevia yrityksiä.
5. Valvotaan omistusrajoituksia ja yritysfuusioita kannabismarkkinoilla todennettujen petollisten ja kilpailunvastaisten taktiikoiden perusteella.
6. Evätään sellaiset yritykset kannabisteollisuudesta, jotka ovat syyllistyneet yritysrikoksiin, pettäneet yleisöä tai aiheuttaneet merkittävää kansanterveydellistä vahinkoa.
7. Luodaan poikkihallinnollinen työryhmä valvomaan monopolien vastaisia rajoituksia.
8. Sallitaan osavaltioiden kieltää tai lykätä osavaltioiden välistä kauppaa paikallisten yrityksien etujen turvaamiseksi osavaltiotasolla.
Shaleen Title lopettaa raporttinsa kannabismarkkinoiden kehittämisestä vetoamalla tulevien sukupolvien etujen turvaamiseen.
Kannabiskaupan laillistaminen tarjoaa tilaisuuden luoda tasavertainen teollisuuden ala ja aikaisempaa vastuullisempaa yrityskulttuuria. Lainlaatijat aloittavat sukupolvien ajan laittomana pyörineen monen miljardin toimialan kehittämisen alkutekijöistä. Tämän päivän päätökset vaikuttavat tulevaisuuden kannabismarkkinoihin ratkaisemalla sen, että hallitseeko muutama iso yritys markkinoita vai pysyvätkö ne avoimina monenlaisille yrittäjille.
Isojen tupakka- ja tietotekniikkayritysten antama merkittävin opetus on se, että vapaa ja avoin kilpailu ei ole ongelma, jonka voimme ratkaista jälkikäteen. Kannabiksen laillistamisliikkeellä on laaja väestön tuki, ja se perustuu ruohonjuuritason kansalaistoiminnalle. Sen ympärille luotavan politiikan tulee palvella kansaa, ihmisiä. Järkevä valvonta, jolla estetään yritysten vallan kasvu, turvataan kansanterveys ja palvellaan yhteistä hyvää, ei saa jäädä sivulauseeksi.
On tämän päivän tehtävä luoda sellaiset reilut markkinat, joilla jokaisella on mahdollisuus kilpailla ja menestyä. Hyödynnetään kilpailun tuottamat hyödyt ja nautitaan innovatiivisuuteen perustuvista markkinoista, joilla kunnioitetaan työntekijöitä, kuluttajia sekä kannabiskasvia itseään niin, että tulevat sukupolvet voivat hyötyä siitä.
Kanadan malli esimerkkinä liittovaltiotason laillistamisesta
“Cannabis Legalisation – Canada’s Experience” on Stanfordin yliopiston tilaama raportti kannabiksen laillistamisesta Kanadassa, ja sen teki brittiläinen konservatiivipuolueeseen kytkeytyvä politiikan konsulttiyhtiö Public First. Entinen pääministeri David Cameron on sen nykyinen johtaja, ja Britanniassa sitä luonnehditaan yhtiöksi, johon Boris Johnsonkin luottaa.
Raportissa suositellaan Kanadan mallia liittovaltiotasoisen laillistamisen malliksi Yhdysvalloille. Kanadan malli on Yhdysvaltojen eri osavaltioissa toteutettuihin malleihin verrattuna paljon rajoittavampi kuluttajamalli, jonka pääasia on kansanterveyden turvaaminen. Pakkausten ulkoasun ja markkinoinnin rajoitteiden takia yrittäjäsektori ei ole pystynyt kaupallistamaan kannabista samassa mitassa, ja laillistaminen on “näkymättömämpää” kuin Yhdysvalloissa, vaikka kauppojen lukumäärä on kasvanut merkittävästi vuosina 2018 – 2021.
Ei ole kuitenkaan yhtä Kanadan mallia, vaan kymmenessä provinssissa paikallisviranomaiset päättävät kaupan ja jakelun valvonnasta, joten laillistamisen kokemus riippuu siitä, missä kanadalainen asuu.
Kanadan mallissa omatarve- eli kotikasvatus on yksi kolmesta laillisesta kannabislähteestä nettikaupan ja myymälän ohella. Kannabislaki sallii neljän kasvin kasvatuksen, mutta provinssit voivat kieltää tämän, kuten Quebec teki.
Kanadan mallia on myös arvosteltu oikeudenmukaisuuden puutteesta. Uruguayn mallia pidetään tässä suhteessa parempana, koska siinä on tavoitteena sekä laittoman kaupan että yksityisen voitontavoittelun ehkäisy.
Tarvitaan kansainvälinen kannabissopimus
Aucklandin yliopiston Centre for Addiction Research laitoksen tutkijaryhmä analysoi Uudessa-Seelannissa kannabiksen laillistamisen puolustajien ja vastustajien kampanjointia vertaillen tätä alkoholi-, tupakka- ja uhkapeliteollisuuksien kampanjointiin ja lobbaukseen. Uusi-Seelanti on hyvä tutkimuskohde, koska lääkekannabisteollisuus on vielä nuori ja maassa järjestettiin vuonna 2020 kansanäänestys kannabiksen aikuiskäytön laillistamiseksi.
Raportin “Policy influence and the legalized cannabis industry: learnings from other addictive consumption industries” mukaan orastavan kannabisteollisuuden toiminnassa havaittiin muun riippuvuusteollisuuden käyttämiä strategioita.
Kannabiksen laillistamisesta käydyssä keskustelussa asia kärjistetään kansanterveydelliseksi ongelmaksi ja suhteellisen harmittoman päihteen kriminalisoinnin ongelmaksi, mikä havaittiin Uudessa-Seelannissa käydyssä laillistamiskeskustelussa.
Lääkekannabisteollisuus yhdistää kannabissektorin laillistamisen talouden ja työllisyyden kehittämiseen, lobbaa aikuiskäytön laillistamista, tukee lainuudistusta ajavia kansalaisjärjestöjä, tekee tutkimusyhteistyötä yliopistoissa, kutsuu entisiä poliitikkoja yhtiöiden hallintoon ja osallistuu julkisen sektorin yhteistyöhankkeisiin. Kampanjoinnissa havaittiin samoja malleja, joilla on aiemmin junailtu päihdeteollisuuden etuja.
Laillistamisen vastustajat keskittyivät kannabiksen aiheuttamiin terveyshaittoihin ja lakialoitteen heikkouksiin mutta hyvin vähän kehittyvän kannabisteollisuuden markkinavoimien vapauttamisen seurauksiin.
Kannabisteollisuuden menestys vaikuttaa hallituksen säätämään valvontaan tällä hetkellä vaikuttaa siihen, millaisiksi laillisten kannabistuotteiden markkinat ja käyttöön liittyvät haitat kehittyvät tulevaisuudessa.
Tällä hetkellä hallituksilla ei ole niiden tarvitsemaa kansainvälistä tukea niiden yrittäessä valvoa uusien psykoaktiivisten tuotteiden kaupallistamista. Tarvitaan kiireellisesti kansainvälisten valvontarakenteiden mukauttaminen uuteen tilanteeseen, mihin liittyy neuvottelut uusista terveyssopimuksista.
Alkoholiteollisuuden pitkäaikainen lobbaus näkyy siinä, että monissa haittavertailuissa vaarallisimmaksi päihteeksi valittu alkoholi ei ole minkään kansainvälisen valvonnan alaisena.
Uudessa-Seelannissa sijaitsevan Massey yliopiston psykologian professori Sally Casswell on tunnustettu kansainvälisen alkoholi- ja huumepolitiikan tutkija, WHO:n alkoholi- ja huumeriippuvuuden asiantuntijalautakunnan jäsen, Global Alcohol Policy Alliance’n puheenjohtaja ja entinen Kettil Bruun Society for Social and Epidemiological Research on Alcohol’n puheenjohtaja sekä julkaissut yli 200 tutkimusartikkelia eri tiedejulkaisuissa.
Sally Casswell kommentoi Addiction lehdessä em. tutkimusta ja esittää ratkaisuksi kannabiksen kaupallistumisen mukanaan tuomiin uusiin ongelmiin kannabiksen kansainvälisen puitesopimuksen laatimista. Hän kirjoittaa artikkelissaan “We can’t rely upon monitoring by researchers and civil society to prevent cannabis industry influence—a global response is needed”, että yksi uuden sopimuksen tärkeimmistä osista on sen hyväksyvien hallitusten lupaus varmistaa sopimuksen perustuvan terveyden edistämisen periaatteelle niin, että politiikan kehittäminen ja täytäntöönpano on suojattu teollisuuden eduilta.
Teollisuuden vaikutus kehittyvillä kannabistuotteiden markkinoilla on oletettavasti samanlainen kuin alkoholin kohdalla. Tämä on peruste mennä riskien seurantaa pidemmälle ja saada aikaan nopeasti selkeä maailmanlaajuinen vastareaktio muuttaa maailmanlaajuisten kannabismarkkinoiden rakennetta, jolla tuettaisiin kansallisten politiikan muotojen kehitystä. WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus, FCTC, vuodelta 2003 on tälle hyvä malli.
Ei ole lainkaan liian aikaista aloittaa keskustelu tarkoituksenmukaisesta maailmanlaajuisesta reaktiosta kannabiksen valvontaan. Tässä artikkelissa dokumentoitu kannabiksen muuttuva asema kansainvälisesti, sekä lääke- että virkistystarkoituksiin, heikentää YK:n huumausaineyleissopimuksen merkitystä kannabiksen valvonnassa. Jotta kannabiksen valvonnan kehitys ei seuraisi alkoholin valvonnan kehitystä, jolla on kyseenalainen kunnia olla ainoa psykoaktiivinen riippuvuutta aiheuttava aine, joka ei ole kansainvälisen sopimuksen alainen, on jo aika aloittaa keskustelu FCTC:n kaltaisen kannabiksen valvontaan sovellettavasta kansanterveyteen perustuvasta sopimuksesta. Yksi sopimuksen tärkeimmistä osista on terveyssopimusta tukevien hallitusten antama lupaus, että politiikan kehittäminen ja täytäntöönpano on suojataan teollisuuden etujen ajamiselta.
Kansainvälinen tutkijayhteisö, asiantuntijat ja kannabisaktivistit ovat yhtä mieltä siitä, että kannabiksen omatarvekasvatuksen salliminen on ensimmäinen ja keskeinen askel siirryttäessä kannabiksen kansainväliseen valvontaan siten, että kannabiksen valvonnassa asetetaan ihmisoikeudet ja kansanterveys suuryritysten voiton tavoittelun edelle.
Sallitaan ihmisten kasvattaa tarvitsemansa määrä kannabiskasveja henkilökohtaiseen käyttöön, ja luodaan siltä pohjalta kannabiksen kaupan valvontaan malli, joka sallii tulevaisuuden sukupolvien nauttia ihmiskunnan jo tuhansia vuosia hyödyntäneestä kannabiskasvista.
Lähde:
Social Media Posts by Recreational Marijuana Companies and Administrative Code Regulations in Washington State. JAMA Network Open 2018.
A Content Analysis of Cannabis Company Adherence to Marketing Requirements in Four States. Journal of Studies on Alcohol and Drugs 2022.
Cannabis Industry Marketing Violations in Washington State 2014-2019. Journal of Studies on Alcohol and Drugs 2022.
Cannabis industry lobbying in the Colorado state legislature in fiscal years 2010-2021. International Journal of Drug Policy 2022.
Shaleen Title: Bigger is not better: preventing monopolies in the national cannabis market. Ohio State University. 26.1.2022.
Blair Gibbs, Tom Reed, Seb Wride: Cannabis Legalisation – Canada’s Experience. A research report by Public First October 2021.
Policy influence and the legalized cannabis industry: learnings from other addictive consumption industries. Addiction 19.3.2021.
Sally Casswell: We can’t rely upon monitoring by researchers and civil society to prevent cannabis industry influence—a global response is needed. Addiction 28.5.2021.
Ohion vuoden 2015 laillistamiskampanjan maskotti Buddie on hyvä esimerkki amerikkalaisen kaupallisuuden ylilyönneistä – eikä kampanja myöskään onnistunut, koska se herätti kannabiksen käyttäjissäkin myötähäpeää.
Vicen toimittaja JS Rafaeli ja Voltefacen johtaja Paul North laittavat laillistamismallit järjestykseen.
Osavaltio vie voittomarginaalin, laiton tarjonta asiakkaat ja seuraavaksi kakulle tulee liittovaltio. Vai onko kannabisteollisuudessa totuttu liian isoihin voittoihin muistona kieltolakiajoilta?
