Kuudenkymmenen kieltolakivuoden jälkeen kriminaalivalvonnan puolestapuhujien on vihdoin esitettävä ne tutkimustiedot, jotka osoittavat heidän väitteensä oikeiksi. Kaikki tilastot, muu tutkimustieto ja käytännön kokemukset kun osoittavat kieltolain epäonnistuneen surkeasti. Jopa Europolin johtaja myöntää kriminaalivalvontajärjestelmän olevan katkeamispisteessä laittoman ja valvomattoman huumekaupan tuottaessa miljardien voitot järjestäytyneelle rikollisuudelle joka vuosi. Onko huumeiden kriminaalivalvonta samankaltainen toimintamalli kuin huumeriippuvuus?
Kuusikymmentä vuotta sitten vuonna 1961 maailman valtiot allekirjoittivat YK:n huumausaineyleissopimuksen, ns. Single Convention, joka aloitti sopimuksessa huumausaineiksi luokiteltujen aineiden ja siten myös kannabiksen vastaisen kansainvälisen kieltolain.
Yhdysvaltojen presidentti Richard Nixon toi huumesota-termin huumepolitiikan ajatusmalliksi vuonna 1970, mutta hänenkin kaudellaan huumebudjetit olivat vielä hoitopainotteisia. Kaikki pidäkkeet huumepolitiikan kriminaalivalvonnalta poistettiin 1980-luvulla presidentti Ronald Reaganin hallintokaudella, jolloin huumepoliittinen ajattelu typistettiin iskulauseeseen Just say no!
Vuoden 1988 huumesopimus ”United Nations Convention against Illicit Traffic in Narcotic drugs and Psychotropic Substances” järjestäytynyttä huumerikollisuutta vastaan teki Yhdysvaltojen huumesodasta, ns. Reagan-doktriini, kansainvälisen huumepolitiikan mallin. Vuonna 1990 vankipopulaatio Yhdysvalloissa ylitti miljoonan rajan.
Tämän huumesotaprojektin huipentuma koettiin vuonna 1998 YK:n yleiskokouksessa maailman valtioiden hyväksyessä mahtipontinen poliittinen ohjelma ja vannoessa pateettisesti kitkevänsä huumekasvien kasvatuksen kymmenessä vuodessa.
Huumeiden vastaisen mediakampanjan iskulauseesta muodostui tuon ohjelman nimi: Drug Free World – We Can Do It !
YK:n vastavalittu pääsihteeri Kofi Annan (pääsihteerinä 1997 – 2006) julisti kokouksen avauspuheessaan:
”It is time for all nations to say ’yes’ to the challenge of working towards a drug-free world.”
Sitten hän asetti tavoitteen:
“By the year 2008, Member States should have made real progress in eliminating or reducing significantly crops of opium poppy, coca and cannabis. The growing trend in abuse and production of psychotropic substances must also be reversed.”
Kofi Annanin ja muun YK:n byrokratian yllyttäjänä toimi huumetoimiston vastavalittu johtaja Pino Arlacchi, “dynaaminen uusi mies”, joka “oli teroittanut hampaansa Italian mafian vastaisessa taistelussa”. Hänen suuri visionsa oli saada maailman huumeiden viljelijäväestöt vaihtamaan muihin hyötykasveihin, luoda massiivinen mediakampanja huumeita vastaan ja lisätä kriminaalivalvonnan resursseja entisestään. Valtiot lupasivat sadonkorvausohjelmien rahoitukseen huikeat 4 miljardia dollaria.
Hän lietsoi tilaisuuden lopussa valtioita käymään huumeiden eli käytännössä käyttäjien kimppuun entistä tarmokkaammin:
”Let us all go forward with the resolve that the commitment we have made to work for a drug-free world will be met with actions and the resources needed to ensure real and measurable results. Together we can meet this challenge. Now, let’s get to work.”
Mediakampanjaa ei näkynyt yhdelläkään kanavalla eikä luvattuja miljardeja ilmaantunut. Vuonna 2001 YK tiedotti, että Kofi Annanin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen Arlacchin ura YK:n ykköshuumemiehenä ei enää jatku. Syytä ei kerrottu, eikä kukaan YK:ssa enää halua muistella episodia. Samana vuonna Yhdysvaltojen vankipopulaatio ylitti kahden miljoonan rajan.
Huumesota korruptoi huumesopimuksen
Single Conventionin julki tuotuna tavoitteena on ihmiskunnan terveys ja hyvinvointi, ja sen johdannossa todetaan huumausaineiksi luokiteltujen aineiden olevan välttämättömiä kivun ja kärsimyksen lievittämiseksi. Sopimuksen täytäntöönpanossa on kuitenkin keskitytty kriminaalivalvontaan, ja vaikka kriminaalivalvonnan piti keskittyä valtioiden rajojen yli kulkevaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen, tuli käyttäjien jahtaamisesta ja rankaisemisesta sen pääasiallinen kohde.
Ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sijaan huumesota on aiheuttanut tavatonta kärsimystä ympäri maailman: huumekuolemat saavuttivat vuonna 2017 ennätykselliset 585 000 vältettävissä ollutta kuolemaa, 2,5 miljoonaa ihmistä on maailman maiden vankiloissa huumerikoksista tuomittuna ja heistä ainakin puoli miljoonaa pelkästä käytöstä. Satoja tuhansia huumeiden käyttäjiä on suljettu pakkohoitolaitoksiin, joissa tapahtuva “hoito” on pelkkää sadistista rankaisemista.
Huumeiden käyttö on samaan aikaan noussut yhä uusiin ennätyksiin eikä huumeiden saatavuudessa ole tapahtunut vähenemistä. Niiden hinnat ovat laskeneet ja vahvuus noussut.
Samalla 5 miljardia ihmistä joutuu elämään ilman mahdollisuutta riittävään kipulääkitykseen tai oireiden mukaiseen hoitoon vastoin sopimuksen tarkoitusta lievittää ihmiskunnan kipuja ja kärsimyksiä.
Kieltolakimaa Suomi
Huumesodan epäonnistumisen merkit ovat päivänselviä myös Suomessa: Helsingin huumepoliisin johtaja Jari Aarnio on saanut jo useita tuomioita erilaisista rikoksista, joista viimeisin on joulukuussa 2020 langetettu elinkautistuomio osallisuudesta alamaailman palkkamurhaan. Poliisin tietoon tulleet huumerikokset nousivat vuonna 2020 uuteen ennätykseensä 36 000:een samalla kun Suomi on Euroopan johtavia maita huumekuolleisuudessa.
Suomessa lyötiin huhtikuussa 2021 jälleen uusi ennätys, kun sensaatiomaisen katiska-jutun oikeudenkäynnissä jaettiin yhteensä 192 vuotta vankeutta. Vankiloissa rikollisjengit taistelevat huumekaupan reviireistä, minkä takia uusien vartijoiden rekrytointi on vaikeuksissa.
Suomi on Ruotsin ohella siitä kummallinen länsimainen hyvinvointivaltio, että muilla yhteiskunnan alueilla tapahtuneesta kehityksestä huolimatta huumepolitiikka nojaa edelleen ihmisten rankaisemiseen. Itse asiassa toisinajattelu on ankarasti sanktioitu, eikä julkishallinnossa palveleville ihmisille ole sallittua esittää vallitsevasta ajatusmallista poikkeavia mielipiteitä, vaikka ne olisi kuinka hyvin perusteltu tutkittuun tietoon nojautuen.
Luxemburgin veroparatiisin selvityksissä on noussut esille se, että kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus pesee rahojaan samoilla rahoitusinstrumenteillä, joita Suomen rahaeliitti käyttää verojen kiertoon.
Kun SDP:n europarlamentaarikko Eero Heinäluomaa haastateltiin Luxemburgin paljastuksista, tuli tämä hänelle yllätyksenä.
– Osa tätä järkytystä on, että mafiajärjestöt ovat mukana näissä edunsaajissa ja he saavat hyviä finanssipalveluja Luxemburgista, Heinäluoma sanoo.
Huumeiden vastainen kupla
Vastauksena europarlamentaarikon tietämättömyyteen EU-maiden poliisiorganisaatioiden yhteenliittymä Europol julkaisi tiedotteen järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamasta uhasta yhteiskunnalle:
”Europolin mukaan erityisesti huumekauppa lietsoo korruptiota eri puolilla Eurooppaa, mikä taas De Bollen mukaan vaikuttaa kaikkiin aina satamatyöläisistä poliitikkoihin. Korruptiota esiintyy liki kolmessa neljäsosassa vakavista rikoksista.”
Eero Heinäluoman reaktio on osoitus itse aiheutetusta huumepoliittisen tietämättömyyden kuplasta, jossa poliitikot elävät hokien samalla mantraansa, ettei haittoja pitäisi lisätä.
Heinäluoma oli valtiovarainministerinä toimiessaan mukana luomassa näitä samoja finanssi-instrumenttejä, joita järjestäytynyt rikollisuus hyödyntää kansainvälisessä huumekaupassa. Se ei olisi yksinkertaisesti mahdollista ilman näitä pankkipalveluja. Talouspolitiikkamme on siten ristiriidassa huumesopimuksen tarkoituksen kanssa käydä järjestäytyneen rikollisuuden kimppuun.
Esimerkkinä valtion virkakoneistoon pesiytyneestä huumesota-ajattelusta on STM:n ja Fimean keväällä lausuntokierrokselle lähettämä lakiesitys (Lausuntopyyntö esitysluonnoksesta laeiksi huumausainelain ja sähköisestä lääkemääräyksestä annetun lain 15 §:n muuttamisesta, Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/7340/2021). Valtion hallinnossa elää virkaintoisten virkamiesten joukko, jotka kuvittelevat hampun kasvatuksen ja jalostuksen sekä kannabiksen lääkekäytön ankaran valvonnan jotenkin vaikuttavan huumeongelmaan. Lakialoitteessa oireellista on sen perusteleminen vain ja ainoastaan vuoden 1961 huumesopimuksella sivuuttaen mm. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, YK:n biodiversiteettisopimus sekä ihmisoikeussopimuksiin ja perustuslakiin perustuva ihmisoikeusharkinta. Lakiesitys on käytännön esimerkki, millaiseen kaninkoloon huumeiden kriminaalivalvonta on itsensä kaivanut kuudenkymmenen vuoden aikana. Tästä ajatusmallista tulisi vihdoin luopua.
Kofi Annan vaihtoi puolta
Huumepolitiikkaa oli totuttu YK:n huumebyrokratiassa tekemään piilossa julkisuudelta sekä erillään muusta YK:n toiminnasta ja varsinkin sen ihmisoikeusperiaatteista. Kofi Annan uudisti uransa aikana YK:n hallintojärjestelmän toiminnan johdonmukaisuutta siten, että eri ohjelmat ja toimistot toteuttavat YK:n asettamia yhteisiä tavoitteita.
Kofi Annan oli pääsihteerin uran jälkeen vuonna 2011 mukana perustamassa korkean tason poliittisten vaikuttajien huumepoliittista lobbausjärjestöä Global Commission on Drug Policy. Ennen kuolemaansa hän ennätti vielä perustamaan Länsi-Afrikan huumekomission. Annan oli kotoisin Ghanasta.
Kansainväliselle huumesotalobbylle Kofi Annanin “puolen vaihto” oli suuri symbolinen ja käytännön pettymys.
Ihmisoikeuskomissaarit ja -tarkkailijat ovat toistuvasti nostaneet raporteissaan esille huumepolitiikan nimissä tehtyjä ihmisoikeusrikoksia. Huumesopimuksien noudattamista valvova lautakunta, INCB, luonnehti vuonna 2016 Portugalin dekriminalisointimallia hyvien toimintatapojen mallina.
Kofi Annanin alulle panema muutos on johtanut siihen, että häntä seuranneet pääsihteerit Ban Ki-moon ja Antonio Guterres ovat kehottaneet jäsenvaltioita uudistamaan huumepolitiikkansa. Vuonna 2018 kaikkien YK:n toimistojen ja ohjelmien johtajat allekirjoittivat yhteisen julkilausuman UN Common Position on drug policy – Consolidating system-wide coherence.
YK:ssa kukaan ei halua enää muistella vuoden 1998 mahtipontisia julistuksia ja suuria lupauksia, mutta ne elävät edelleen virkaintoisten kriminaalivalvontaviranomaisten ja heitä peesaavien poliitikkojen keskuudessa. Voikin aiheellisesti kysyä, että onko huumeiden kriminaalivalvonta samanlaista huumeriippuvuutta, jossa ihminen jatkaa omaksumaansa käyttäytymismallia sen aiheuttamista ongelmista huolimatta?
Näitä ongelmia puitiin jälleen YK:n huumekomission, CND, kokouksessa 12. – 16.4.2021 Wienissä, jossa maailman huume-eliitti kokoontui hybridikokoukseen virtuaalisesti etäyhteydellä ja analogisesti paikan päällä.
Kansalaisyhteiskunnan tilaisuuksia,
Suomen sponssaama tapahtuma: Five Years of UNGASS Implementation. Promoting Public Health and Wellbeing,
Kansalaisjärjestöjen ylläpitämä CND Blog, josta voi seurata kokouksia ja oheistapahtumia.
Vuonna 2021 Suomi saa 95 kiloa lääkekannabista.
INCB kannabiksen valvonnan tulevaisuudesta, Suomi yksi sponssaajista: WAY FORWARD IN THE CONTROL AND MONITORING REQUIREMENTS OF CANNABIS AND CANNABIS-RELATED SUBSTANCES. INCB Guidelines on the International Drug Control Requirements for the Cultivation, Manufacture and Utilization of Cannabis for Medical and Scientific Purposes.
Kaikkien aikojen kannabisvuosi
Kuinka kannabis laillistetaan oikein
Miksi kannabis on välttämätön lääkeaine?
