Reefer madness on leimannut kannabiksen laillisesta asemasta käytävää keskustelua aina 1930-luvulta saakka. Tämä keskustelu on vuosikymmenten mittaan muuttanut muotoaan skitsofreniaväitteistä keskusteluksi kannabispsykoosista, mutta ydinkysymyksenä on säilynyt se, miten kannabiksen laillisesta valvonnasta käytävässä keskustelussa pitää ottaa huomioon psykoosiriski?
Huumepoliittinen ajatushautomo Voltefacen julkaisema artikkeli “Should we delay legalisation until we understand the link between cannabis and psychosis?” avaa laillistamisesta tai dekriminalisoimisesta käytävässä keskustelussa yhä uudestaan esille nousevan ongelmavyyhdin. Kyse on siitä, pitääkö huumepolitiikan uudistusta lykätä, kunnes kannabiksen käytön yhteys psykooseihin on tutkittu riittävästi, vai pitääkö huumepolitiikkaa uudistaa sen takia, että kieltolaki ei ole oikea tapa käsitellä kannabiksen käytöstä koituvia haittoja?
Artikkeli esittelee Sunday Times Magazinen julkaiseman psykoosiartikkelin valossa vuosien mittaan käsiteltyä uusiin skunk-lajikkeisiin liitettyä kasvanutta psykoosiriskiä. Laillistamisen vastustajat ajattelevat, että tämä saisi ihmiset kokemaan kannabiksen haitattomana, mikä lisäisi käyttöä ja edelleen psykooseja.
Laillistamisen kannattajat puolestaan muistuttavat, että skunk-lajikkeet ovat syntyneet kieltolain aikana, ja kriminaalivalvonta on huono väline käytöstä aiheutuvien ongelmien hoidossa.
Voltefacen siteeraaman tuoreen tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttöön liittyvien psykoositapausten määrä on noussut Euroopassa, ja tällä on selkeä yhteys runsaaseen kannabiksen käyttöön ja vahvoihin kannabislajikkeisiin. Kannabiskaupan laillistamisesta saadut kokemukset Yhdysvalloissa ja Kanadassa osoittavat, että kannabismarkkinoiden kaupallistuminen on tuonut markkinoille yhä vahvempia kannabistuotteita.
Kaikki nämä esitetyt tutkimukset osoittavat, etteivät valvomattomat kannabismarkkinat vähennä haittoja. On arvioitu, että jos vahvoja kannabislajikkeita ei olisi markkinoilla, niin Lontoossa psykoositapaukset laskisivat 30%. Toisessa tutkimuksessa arvioitiin, että yhden psykoositapauksen ehkäisemiseksi meidän tulisi estää 20 000 ihmistä käyttämästä kannabista. Tosiasiana säilyy se, että kieltolaki ei ole estänyt ketään käyttämästä kannabista eikä vähentänyt psykoosiriskiä.
Vaikka todistusaineisto näyttää kasvavan, on kannabiksen aiheuttaman psykoosiriskin tutkimuksessa ollut vaikeaa erottaa korrelaatio ja kausaatio. Tämän takia tutkimusnäyttö on ristiriitaista. Tiedämme kuitenkin sen, että kannabis ei ole ainoa psykoosiriskin aiheuttaja. Siksi sen aiheuttamaa riskiä tulisi tutkia suhteessa muihin riskitekijöihin.
Yhdessä kaksoistutkimuksessa kannabiksen ja psykoosien yhteys riippui “perhetaustaan liittyvistä tekijöistä”, mikä lisää merkittävästi ymmärrystämme kannabiksen ja psykoosien kokemiseen liittyvistä geneettisistä ja ympäristövaikutuksista.
Erään toisen tutkimuksen mukaan alkoholin käyttö on yksi kannabiksen käytön ja psykoosien kokemiseen liittyvä vaikuttava tekijä. Alkoholin käytön ottaminen mukaan vähensi kannabiksen osuutta psykoosien aiheuttajana eikä kannabiksen tavallisella käytöllä havaittu yhteyttä psykooseihin. Myös muiden päihteiden käyttö tulee ottaa mukaan analyysiin, ettei kannabiksen osuutta liioiteltaisi.
Vodkapullon juominen päivässä on täysin laillista, mutta suurin osa ihmisistä ei sitä kuitenkaan tee. Alkoholin valvontaa on täydennetty kansanterveydellisillä toimenpiteillä, kuten valistuksella ja haittoja vähentävillä toimenpiteillä.
Venäjällä toteutettu alkoholipolitiikan uudistus 2000-luvun alussa osoitti, kuinka laillisen valvonnan avulla voidaan tarttua psykoosiongelmaan. Ennen uudistusta Venäjällä esiintyi paljon yleisen vodkan juonnin aiheuttamia psykoositapauksia. Vuoden 2003 uudistuksen jälkeen psykoositapausten määrä laski jyrkästi ihmisten alettua käyttää miedompia alkoholijuomia kuten olutta. Tutkimuksen mukaan vodkan keskikulutuksen nousu yhdellä litralla aiheuttaa psykoositapausten nousun 24,7%:lla.
Samanlaisia toimenpiteitä voisimme toteuttaa korkean THC-pitoisuuden kannabislajikkeiden valvonnassa.
Tulisiko meidän viivyttää kannabiksen laillistamista, kunnes ymmärrämme paremmin sen käytön yhteydet psykoosien kokemiseen? Vai tulisiko meidän laillistaa ja valvoa kannabiskauppa vähentääksemme kieltolain aiheuttamia haittoja?
Psykoosikeskustelun taustaa
Voltefacen artikkelissa käsitellyn psykoosikeskustelun tausta löytyy 1980-luvulla arvovaltaisessa lääketieteellisessä julkaisussa The Lancet ilmestyneestä tutkimuksesta.
Vuonna 1987 ilmestyi ruotsalainen tutkimus “Cannabis and schizophrenia. A longitudinal study of Swedish conscripts”, jota kriminaalivalvonnan kannattajat ovat käyttäneet todisteena sille, että kannabis ei aiheuta pelkästään psykoosikokemuksia vaan skitsofreniaa. Tutkimus perustui suureen 45 570:n asevelvollisen miehen vuosina 1969 ja 1970 tehtyyn kyselyaineistoon. Tutkittavia seurattiin 15 vuoden ajan ja tulokseksi saatiin, että kannabiksen käyttö lisää skitsofreniariskiä suhteessa käytön määrään. Yli 50 kertaa kannabista käyttäneillä oli 6 kertaa suurempi riski sairastua skitsofreniaan kuin niillä, jotka eivät käyttäneet.
Ajateltiin, että suuri otos luo tutkimustulokselle suuren varmuuden, ja tätä tutkimusta on käytetty yhtenä vankimmista perusteluista väitteelle, että kannabis aiheuttaa psykooseja tai skitsofreniaa. Tutkimus ei ole täysin ongelmaton, mutta tässä ei puututa metodologisiin seikkoihin vaan käsitellään, mitä itse tutkimusraportissa sanotaan.
Tutkimuksessa painotetaan sitä, että koko tutkimuspopulaatiossa havaituista 274:stä skitsofreniatapauksesta 49 oli ylipäänsä käyttänyt/kokeillut kannabista ja vain 21 kuului paljon kannabista käyttävään ryhmään.
Tutkimuksessa käydään läpi muitakin mahdollisia riskitekijöitä, ja näistä alkoholin sekä tupakan käytöllä on vielä suurempi riskikerroin kuin kannabiksella.
Tutkimuksen loppupäätelmissä todetaan, että kannabiksen käyttö voi olla laukaiseva tekijä, stressor, tai puhkeamassa olevan skitsofrenian oireet voivat olla selittävä tekijä kannabiksen käytölle, ns. itselääkintähypoteesi. Tutkimuksella ei pystytty todentamaan syy-seuraussuhdetta.
Tutkimuksen johtopäätös oli se, että otoksessa havaituista 274 skitsofreniatapauksesta vain 21 liittyi kannabiksen käyttöön, mikä on lisävihje skitsofreniaan liittyvästä vaikeasta syy-seuraussuhteen tutkimuksesta.
Lisää tutkimusta
Mutta em. tutkimusraporttiin liitetyt epävarmuustekijät eivät ole estäneet kannabiksen vastustajia esittämästä toinen toistaan vahvempia väitteitä kannabiksen skitsofreniariskistä tyyliin jo yksikin kerta voi aiheuttaa skitsofrenian.
Kuluneiden yli 30 vuoden aikana tutkijat ja tutkijaryhmät ovat yrittäneet erilaisin otoksin ja koejärjestelyin todentaa siinä olleet epävarmuudet. Samalla alkoholin ja tupakan psykoosiriskistä ei ole tehty vastaavia tutkimuksia, vaikka sen luulisi kiinnostavan jo kansanterveydellisestä näkökulmasta.
Vuonna 2002 julkaistiin ns. Dunedin ja Christchurch kohortteihin perustuva tutkimus ”Cannabis use in adolescence and risk for adult psychosis: longitudinal prospective study”, jossa seurattiin kahdesta Uuden-Seelannin kaupungista kerättyä otosta lapsuudesta aikuisuuteen.
Tutkimusraportin alussa kerrotaan, että ruotsalainen tutkimus on vahvin todiste siitä, että kannabiksen käyttö on riskitekijä myöhemmin koetuille psykooseille, mutta siinä ei pystytty todentamaan syy-seuraussuhdetta. Tässä pitkäaikaiseen seurantaan perustuvassa tutkimuksessa osoitetaan, että kannabiksen käyttö teini-ikäisenä on riskitekijä aikuisiän skitsofreenisille häiriöille. Lainlaatijoiden tulisi keskittyä kannabiksen käytön aloittamisen myöhentämiseen.
Vuonna 2019 julkaistiin laaja tutkimus, jossa tutkittiin 11:ssä psykiatrisia palveluja Euroopassa ja Brasiliassa tarjoavassa yksikössä 18 – 64 vuotiaita ensimmäisen psykoosikohtauksen saaneita ja verrattiin heitä paikallisesta väestöstä valittuun otokseen. Johtopäätöksenä oli se, että erot kannabiksen päivittäisessä käytössä ja vahvan kannabiksen saatavuudessa selitti eroja psykoosikohtauksien esiintymisessä paikkakunnittain.
Tätä tutkimusta ”The contribution of cannabis use to variation in the incidence of psychotic disorder across Europe (EU-GEI): a multicentre case-control study” on siteerattu sadoissa artikkeleissa ja käytetty johtavien terveysviranomaisten lausunnoissa lähteenä kannabiksen haitoista varoitellessa.
Mikä aiheuttaa mitäkin ?
Vuosien mittaan on myös julkaistu puheenvuoroja, joissa arvostellaan näiden tutkimustulosten tulkintaa. Lisäksi keskustellaan siitä, onko kriminaalivalvonta oikea väline puuttua kansanterveydellisiin ongelmiin.
Esimerkkinä vuonna 2013 julkaistu Melbournen yliopiston psykiatrisen osaston johtajan David Castlen artikkeli “Cannabis and psychosis: what causes what?” siihen astisista tutkimustuloksista. Syy-seuraussuhteen arvioimiselle merkityksellisiä ovat ne tapaukset, jotka 11 vuotiaana olivat kokeneet psykoosin kaltaisia ilmiöitä ja 18 vuotiaana olivat kokeneet niitä kannabiksen käytön yhteydessä ja jotka olivat alttiimpia myöhemmille skitsofreenisille psykooseille.
Kannabiksen käyttö nuorena voi toimia kumulatiivisena syytekijänä joissakin skitsofreniatapauksissa. Kumulatiivista kausaalimuuttuja-analyysia soveltamalla voidaan todeta, että maailmanlaajuisella kannabiksen kieltolailla voidaan ehkäistä vain hyvin harvoja skitsofreniatapauksia.
Tänä vuonna 2021 on ilmestynyt kaksi tutkimusta, joiden voisi sanoa purkavan vuodesta 1987 asti kehiytyneen vyyhdin kannabiksen käytön ja psykoottisten sairauksien ympärillä.
Tutkimus “The relationship between cannabis and schizophrenia: a genetically informed perspective” on sikäli mielenkiintoinen, että sen tekijäkaartiin lukeutuu kaksi psykoositutkimuksessa ansioitunutta tutkijaa: King’s Collegen psykiatrian professori Robin Murray ja tohtori Marta Di Forti, joka johtaa maailman ensimmäistä kannabispsykoosiin sairastuneiden klinikkaa Lontoossa, ovat saaneet hyvin runsaasti julkisuutta kannabispsykoosikeskustelussa.
Marta Di Fortin tutkimusura on vuonna 2004 saadun apurahan jälkeen keskittynyt kannabispsykoosin tutkimukseen projektissa Genetics and Psychotic Disorder, joka on tuottanut yli 40 tutkimusta ja 14 väitöskirjaa mukaan lukien hänen omansa.
Lähtökohtana tutkimuksessa on, että “kannabiksen käyttöhäiriö liittyy vahvasti skitsofreniaan”. Tutkimuksessa sovelletaan kahta erilaista tilastollista analyysimenetelmää: mendelistinen satunnaistaminen kausaalisuhteiden havaitsemiseen ja piilevien kausaalimuuttujien analyysi. Näistä ensimmäinen kertoo kannabiksen käyttöhäiriöllä olevan riskiä lisäävä vaikutus skitsofrenia-alttiudelle, jälkimmäinen ei löydä mitään syy-seurausvaikutusta.
Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että perinnöllinen alttius kannabiksen käyttöhäiriöihin on vahvasti yhteydessä skitsofreniaan, ja on ristiriitaisia todisteita siitä, että tämä olisi syy-seuraussuhde. Syy-seuraussuhde näyttää siis riippuvan valitusta tilastollisesta analyysimenetelmästä.
Ilmiön selittämisessä epidemiologisella aineistolla hypoteesiksi asetetaan joku tutkijan ennakkokäsitys, joka voidaan valitulla tilastollisella analyysimenetelmällä hyväksyä tai kumota. Otoksen rajaamisella ja tilastollisten analyysivälineiden valinnoilla voidaan saada tilastollisesti merkitseviä tuloksia, mikä ei välttämättä kerro mitään havaitun eron suuruudesta tai kliinisestä merkittävyydestä eikä edes siitä, että tulos olisi jollakin todennäköisyydellä oikea ja toistettavissa.
Toinen tutkimus “Adolescent cannabis use and adult psychoticism: A longitudinal co-twin control analysis using data from two cohorts” perustuu kaksosten pitkäaikaisseurantaan. Heidän kohdallaan kaikki muut taustatekijät, geenit, ympäristö ja lapsuuteen liittyvät tekijät, on vakioitu ja ainoa muuttuva tekijä on kannabiksen käyttö. Tässä tutkimuksessa ei löydetty mitään syy-seuraussuhdetta kohonneeseen skitsofrenia- tai psykoosiriskiin.
Tutkijat toteavat, että “Tämä tutkimus ei tue hypoteesia vaan osoittaa havaittujen yhteyksien olevan todennäköisemmin yleisten haavoittuvuustekijöiden aiheuttamia. Yhteydet johtuvat pikemminkin perhehäiriöistä kuin kannabikselle altistumisen kausaalisesta vaikutuksesta.”
“Sellaiset kansanterveydelliset toimenpiteet, joiden tavoitteena on vähentää psykoottisia sairauksia ja niiden aiheuttamaa taakkaa yhteiskunnalle ja yksilölle, hyötyvät siitä, että niiden toiminta ja fokus siirtyy muualle [kuin kannabikseen]”.
Skitsofrenia, psykoosi ja kannabispsykoosi
The American Psychiatric Association, APA, määrittelee skitsofrenian krooniseksi aivojen toimintahäiriöksi, jolla on geneettinen tausta. Sivustolla ei mainita kannabista erikseen, mutta todetaan päihteiden käytön voivan lisätä oireita. Iltalehti uutisoi 29.11. psykiatripäivillä käydystä skitsofreniakeskustelusta, että ”kannabiksen käyttö on kai eräänlaista omahoitoa, mutta se myös alentaa psykoosikynnystä”.
Tutkimustieto ei tue sitä väitettä, että jo yksikin kannabiksen käyttökerta voisi laukaista skitsofrenian. On oleellista tehdä ero psykoosien kokemisen ja skitsofrenian välillä. Psykoosilla viitataan todellisuuden tajun kadottamiseen, ja skitsofrenia on pitkäaikainen krooninen sairaus, jossa on erilaisia oireita, myös psykoottisia. Nykyään ymmärrämme, että psykoosi ja psykoosin kaltaiset oireet ovat laajoja käsitteitä, ja mm. traumat, työuupumus ja stressi voivat aiheuttaa psykooseja. Kannabispsykoosilla yleensä viitataan kannabiksen käyttöön liittyviin ohimeneviin oireisiin, jotka hälvenevät kannabispäihtymyksen hälvettyä.
On kuitenkin tärkeää valistaa ihmisiä korkeammasta psykoosiriskistä, jos perhetaustassa esiintyy taipumusta tai on itse kokenut psykoottisia oireita. Kannabiksesta käytävässä laajemmassa poliittisessa keskustelussa esitetyt polarisoituneet käsitykset kannabiksen mielenterveydellisistä riskeistä vaikeuttavat uskottavan valistuksen tarjoamista nuorille. Siksi kaikkien päihteiksi ja huumeiksi luokiteltujen aineiden psykoosiriskeistä ja muista terveyshaitoista tulisi kertoa avoimesti ja tasapuolisesti.
Valistus tarvitsee uskottavuutta, ja kannabiksen totaalikieltoa ei voi perustella psykoosi- tai skitsofreniariskillä samalla, kun meillä on nuorten psykiatrinen hoito retuperällä resurssipulan takia.
Kieltolaki ei ole onnistunut pitämään nuorisoa erossa kannabiksesta, ja tutkimustiedot kannabiksen laillistaneista valtioista ja osavaltioista osoittavat ikärajojen laillisen valvonnan ja valistuksen toimivan.
Lähde:
Should we delay legalisation until we understand the link between cannabis and psychosis? Volteface 2021.
Cannabis and schizophrenia. A longitudinal study of Swedish conscripts. Lancet 26.12.1987.
Cannabis use in adolescence and risk for adult psychosis: longitudinal prospective study. British Medical Journal, Nov. 23, 2002.
The contribution of cannabis use to variation in the incidence of psychotic disorder across Europe (EU-GEI): a multicentre case-control study. Lancet Psychiatry, March 19, 2019.
Cannabis and psychosis: what causes what? F1000 Medicine Reports 2013.
The relationship between cannabis and schizophrenia: a genetically informed perspective. Addiction 5.5.2021.
Adolescent cannabis use and adult psychoticism: A longitudinal co-twin control analysis using data from two cohorts. Journal of Abnormal Psychology 2021.
Nuorisopsykiatrian osastolla on kolme nuorta patjamajoituksessa, sillä sänkyjä ei ole – apulaisylilääkäri: ”yhä useampi puhuu itsensä tappamisesta”. YLE 25.11.2021.
Mikä on p-arvon arvo? Lääkärilehti 27.11.2020.
What Is Schizophrenia? The American Psychiatric Association. August 2020.
Seksuaalisia harhoja ja sairasta mustasukkaisuutta – näin skitsofrenia oireilee naisilla ja miehillä. Iltalehti 29.11.2021.
The Public Health Effects of Legalizing Marijuana. National Bureau of Economic Research. Working Paper 28647. April 2021.
Kanadalainen kokemusasiantuntija kertoo skitsofreniastaan, kannabiksen käytöstään sekä psykoosiriskistä, miten se on merkitty laillisten kannabistuotteiden pakkauksiin.
Saksassa kannabiskaupan laillistaminen uuden hallituksen hallitusohjelmassa.
Yhdysvalloissa molemmilla pääpuolueilla on nyt oma laillistamisaloite kongressissa. Tässä republikaanisen puolueen lakialoitteen esittely.
