Ruotsi on EU-vertailussa hyvin huumeongelmainen maa: sekä huumekuolleisuus että jengiväkivalta ovat eurooppalaisessa vertailuissa korkealla tasolla. Silti Ruotsin poliitikot pitävät huumepolitiikkaansa onnistuneena, jopa maailman parhaana. Tätä perustellaan huumeiden käytön eurooppalaisittain alhaisella tasolla ja varsinkin nuorten kannabiksen käytön alhaisella tasolla.
Ruotsin parlamentin sosiaalikomitea vaati helmikuussa 2020 yksimielisellä päätöksellä hallitusta arvioimaan huumepolitiikkaa. Silloinen sosiaalidemokraattinen sosiaaliministeri Lena Hallengren sulki käytön kriminalisoinnin arvioinnin tulevan toimikunnan tehtävän ulkopuolelle. Asiantuntijoiden arvion mukaan käytön kriminalisointi vuonna 1988 on syynä huumekuolleisuuden nousuun eurooppalaisittain korkealle tasolle.
Ruotsin hallituksen kuohitsema huumeraportti nimeltään “Vi kan bättre!” julkaistiin 26. lokakuuta. Kuohitsema siinä mielessä, että jo toimikunnan tehtävänannossa kiellettiin nykyisen huumepolitiikan kriittinen arvostelu. Raportti yrittää vakuuttaa otsikollaan, että “We can do better !”, mikä on kuin kaiku YK:n huumeiden vastaisen kampanjan otsikosta: “Drug Free World – we can do it !”, jossa ruotsalaisilla huumehaukoilla Kuningatar Silviaa myöten oli merkittävä rooli.
Käytön dekriminalisointi oli jo etukäteen rajattu pois, ja laillistamisen ajatushan on virallisessa ruotsalaisessa huumepolitiikassa kokonaan poissuljettu. Raportissa tämä perustellaan siteeraamalla ainoastaan kansainvälisen huumevalvontalautakunnan, INCB, arviota kannabiksen laillistamisen seurauksista, eikä esittämällä kannabiskaupan laillistaneiden valtioiden arvioita. Siksi raportti keskittyy siihen, kuinka haittoja vähentävä politiikka voidaan sovittaa rankaisevan huumepolitiikan jatkamiseen ja tehostamiseen. Sisältönsä puolesta raportin otsikoksi voi vääntää “Lisää sitä samaa”.
Raportti on tuhannen sivun järkäle yksityiskohtaista mikromanageerausta, yritys pelastaa uppoavaa laivaa. Onneksi kansainvälisesti arvostettu huumepolitiikan asiantuntija, Uppsalan yliopiston sosiologian professori Ted Goldberg on nähnyt vaivan ja julkaisi siitä ytimekkään yhteenvedon riippumattomassa politiikan uutisportaalissa Altinget otsikolla: ”Politiskt mod krävs för att komma tillrätta med narkotikaproblematiken”, joka löytyy käännettynä alla:
“Huumeproblematiikan korjaaminen vaatii poliittista rohkeutta”
Puolen vuosisadan ajan ruotsalainen huumepolitiikka on perustunut ajatukseen, että meidän tulee vastustaa huumeita, jotta nuoriso ei kokeilisi kannabista ja sen jälkeen jäisi biologisesti määräytyvään huumeriippuvuuteen, eli niin kutsuttuun porttiteoriaan. 1960-luvulla pääministerit ja poliisijohtajat takoivat tätä oppia niin lujaa joukkotiedotusvälineille, että se johti itsesensuuriin. Rajoittavasta huumepolitiikasta tuli ainoa totuus. Politiikan arvostelijoihin kohdistui uhkailua, irtisanomisvaatimuksia ja pilkkaa. Heitä nimiteltiin ja niputettiin huumeliberaaleiksi.
Haittoja vähentävät toimenpiteet hylättiin. 1970-luvulla tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa korvaushoitoa uhattiin lakkauttaa, kun taas huumeettomia hoitomalleja tuettiin ja rahoitettiin ilman mitään vaatimusta tulosten arvioimisesta.
HIV-epidemian pelossa 1980-luvulla kuitenkin ruiskujen vaihtoa kokeiltiin Skånessa. Tutkimuksen antamista myönteisistä tuloksista huolimatta ohjelmaa uhattiin sulkemisella.
1990-luvulla oli havaittavissa muutosta esimerkiksi YK:n UNGASS-konferenssin yhteydessä, jossa tiedotusvälineet vihdoinkin antoivat tilaa vaihtoehtoisille tulkinnoille. Sen jälkeen muutosprosessi on ollut hidasta. Nykyään hyväksytään sekä korvaushoito että ruiskujen vaihto, mutta vuosikymmenien jälkeen ne eivät ole kehittyneet.
Hitautta ja muutoshalua
Huumeraportissa luetelluissa suosituksissa näkyy sekä hitaus että muutoshalukkuus. Toisaalta kaksi viimeistä hallitusta eivät sallineet rajoittavan politiikan kriittistä arviointia. Toisaalta tavoitteena oli varmistaa, että huumepolitiikka on yhteensopiva näyttöön perustuvan hoidon, todistetun kokemuksen ja haittojen minimoinnin vaatimusten kanssa ja että sitä kehitetään ja mukautetaan nykyajan ja tulevaisuuden haasteisiin.
Huumepoliittisen selvityksen loppuraportti perustuu vahvaan työhön. Hoitotoimenpiteitä koskevien ehdotusten lisäksi esitetään myös asiapohjaisia todisteita, jotka valottavat niitä argumentteja, joita monet huumepolitiikan arvostelijat ovat pitkään yrittäneet nostaa esiin.
Joitain esimerkkejä:
1. Porttiteoriaa raportissa kommentoidaan, että “on henkilöitä, jotka voivat käyttää huumeita ilman, että heidän terveytensä siitä vaarantuu tai että heistä tulee ongelmakäyttäjiä tai riippuvaisia”. Maailmanterveysjärjestön, WHO, mukaan “noin yksi kymmenestä kannabista käyttäneistä kehittää riippuvuuden”. 90 % on ns. viihde- ja satunnaiskäyttäjiä, ja he eroavat monessa suhteessa siitä 10 %:sta, jotka ovat ongelmaisia käyttäjiä ja muodostavat sen todellisen ongelman.
2. Ruotsin ongelmaisten huumeiden käyttäjien määräksi arvioitiin viimeksi vuonna 2007 29 500. Raportin mukaan määrä on nykyään kaksinkertainen. Olemme tuudittautuneet uskomaan oman huumepolitiikkamme ylivoimaisuuteen, mitä se ei ole.
3. Huumepolitiikkamme perustuu ajatukselle, että huumausaineet itsessään aiheuttavat paljon ongelmia. Raportissa kerrotaan, että “huumeiden käyttö ei välttämättä ole syynä ongelmiin” ja että “Yhteiskunta- ja hyvinvointipolitiikalla on merkittävä asema terveydenedistämisessä”. Puhtaan biokemiallisen selityksen sijaan raportissa käytetään termiä “biopsykososiaalinen” sen painottamiseksi, että huumeongelmia aiheuttavat monet eri tekijät, mm. ihmisten todelliset elinehdot.
Nähtäväksi jää, mitä työryhmän esittämiä ohjeita hallitus aikoo toteuttaa. Hoitoa halutaan uudistaa selkeästi, mutta hallituksen nykyiset lainsäädäntöehdotukset ovat pikemminkin vanhan kriminaalivalvonnan laajennusta kuin uutta ajattelua. Meidän tulee muistaa, että vaikka meillä olisi kaikki ne hoito- ja rangaistuskeinot, joilla saadaan jokainen ongelmakäyttäjä lopettamaan, nämä toimenpiteet eivät yksin ratkaise huumeongelmaa. Jos nykyisten ongelmien taustalla olevat yhteiskunnalliset olosuhteet jatkuvat, syntyy koko ajan uusia ongelmakäyttäjiä samalla kun yritämme hoitaa vanhoja.
Toivottavasti selvitys auttaa huumeongelman ymmärtämisessä ja sitä kautta luo uusia huumepoliittisia toimenpiteitä. Näiden toteutuminen edellyttää esimerkiksi realistista ymmärrystä ongelmallisen kulutuksen taustalla olevista yhteiskunnallisista syistä, perusteellista kriminaalivalvonnan etujen ja haittojen selvittämistä, sekä poliittista rohkeutta.
Tutkimustieto ja huumepolitiikka
Ruotsalaista huumepolitiikkaa on syytä seurata, koska myös suomalaista huumepolitiikkaa voidaan kuvata ruotsalaisittain bejerotilaiseksi eli käyttäjiä syyllistäväksi. Erojakin löytyy, ja yksi merkittävimmistä on huumetutkimuksen runsaus. Huumepolitiikkaan käytetään Ruotsissa karkeasti arvioiden kymmenen kertaa enemmän resursseja kuin Suomessa, mikä näkyy paitsi huumetutkimuksen runsaudessa ja laadussa myös huumepoliittisten rituaalien, narratiivien ja seremonioiden runsaudessa. Yhdistävää on se, että tutkimustulosten ja virallisen politiikan suhde on lähinnä kompleksinen.
Virallisia päihde- ja huumeraportteja tuottava Centralförbundet för alkohol- och narkotikaupplysning, CAN, julkaisi toukokuussa raportin ”Narkotikaprisutvecklingen i Sverige 1988–2022” huumeiden hintojen kehityksestä vuosina 1988 – 2022 Ruotsissa. Pääsääntöisesti kaikkien huumeiden hintataso on laskenut vuodesta 1988. Kannabiksen ja kokaiinin hintataso on inflaatiokorjattuna laskenut 40 %, ja heroiini ja amfetamiini maksavat enää neljäsosan vuoden 1988 hinnoista.
Kannabiksen eli hasiksen ja kukinnon hinnat laskivat 2000-luvun alkuun saakka, ja 15 vuotta sitten alkanut hintatason nousu osuu yhteen kannabistuotteiden vahvuuden nousun kanssa. Käyttäjät saavat hintojen noususta huolimatta enemmän vastinetta rahalleen.
CAN:n raportissa yritetään myös arvioida Ruotsin huumemarkkinoiden mittakaavaa ja arvoa. Tähän saakka Ruotsiin tuotujen huumeiden määrän karkeana arviona on pidetty 20 – 50 tonnia vuodessa. Tämä on perustunut sille arviolle, että tulli ja poliisi onnistuvat takavarikoimaan 5 % – 10 % maahan salakuljetetuista huumeista. Tämän arvion perusteella kannabismarkkinoiden arvo olisi 2,2 – 5,2 miljardia kruunua vuosittain.
Ruotsin poliisin tiedosteluosasto, NOA, julkaisi vuonna 2021 raportin “Lärdomar av Encrochat”. Tutkimus perustui laajaan eri maiden poliisivoimien yhteisoperaatioon, jossa seurattiin kansainvälisten huumejengien salattuja yhteyksiä ja johti spektaakkelimaisiin takavarikoihin ympäri maailman, myös Suomessa ja Ruotsissa. Kansainväliset poliisijoukot pystyivät seuraamaan kansainvälistä huumekauppaa liki reaaliajassa. Ruotsin poliisin mukaan pelkästään Encrochat yhteyden kautta maahan tuotiin vuoden aikana 100 – 150 tonnia huumeita, mikä on enemmän kuin arvio Ruotsin huumemarkkinoiden enimmäiskoosta.
Poliisin arvio perustuu vain yhden viestintävälineen kautta tapahtuneeseen huumekauppaan, ja se olisi sitten huumemarkkinoiden minimikoko. Tällöin myös kannabismarkkinoiden talouden arviota tulisi nostaa 10 – 15 miljardiin kruunuun vuodessa.
Encrochatin tapauksen yhteydessä takavarikoiduista huumeista hasista oli 52 %, kannabiskukintoa 22 %, kokaiinia 12 %, amfetamiinia 11 % ja muita 3 %. Vaikka kokaiini hallitsee lööppejä, muodostavat kannabistuotteet edelleen valtaosan, 74 %, takavarikoitujen huumeiden määrästä ja 48 % taloudellisesta arvosta.
Kannabiksen käytön laajuus nuorten ruotsalaisten keskuudessa
Ruotsalaisen huumepolitiikan kulmakivi on se, että sillä on saatu nuorten kannabiskokeilut painettua alas eurooppalaisessa vertailussa. Arviot ovat perustuneet koululaiskyselyihin, joissa asiaa kysytään suoraan. Tutkimuksessa ”Prevalence of cannabis use among young adults in Sweden comparing randomized response technique with a traditional survey” nuorilta kysyttiin huumeiden käytöstä kahdella eri menetelmällä, joista toinen perustuu perinteiseen suoraan kysymykseen ja toinen epäsuoriin kysymyspattereihin. Tulokset erosivat toisistaan merkittävästi.
Kannabista kerran eläissään kertoi käyttäneensä 43,2% epäsuoriin kysymyksiin vastanneista ja 27,3% suoraan kysymykseen vastanneista, kuluneen vuoden aikana 19,2% vs 10,4% ja kuluneen kuukauden aikana 13,2% vs 3,7%. Ero siis kasvoi, mitä runsaammasta käytöstä oli kyse. Lisäksi havaittiin, että ero on suurin niiden nuorten miesten keskuudessa, joilla on alle 10 vuoden koulutus, työttömiä ja maahanmuuttajatausta.
Ihmiset eivät mielellään myönnä tekevänsä laittomia asioita, ja kannabiksen käytöstä on Ruotsissa yritetty tehdä hyvin paheksuttua. Kannabiksen vastaista toimintaa kutsutaan nimellä ”förebyggande arbete”, joka on keskeinen osa ruotsalaisen huumepolitiikan kielipeliä.
Käsitykset ruotsalaisen huumepolitiikan erinomaisuudesta perustuvat huumepolitiikan luomiin harhaisiin käsityksiin huumemarkkinoiden koosta ja kannabiksen käytöstä nuorison keskuudessa. Ruotsissa toteutettu yhteiskunnallinen kokeilu osoittaa, että keskittyminen nuorten kannabiskokeilujen ehkäisyyn kriminaalivalvonnan keinoin ei estä huumekuolleisuutta. Nämä opetukset kannattaisi käydä läpi suomalaista huumepolitiikkaa arvioitaessa, ovathan ruotsalaiset huumeopit oman huumepolitiikkamme kulmakiviä.
Lähde: Vi kan bättre! Kunskapsbaserad narkotikapolitik med liv och hälsa i fokus. SOU 2023:62. 26.10.2023, Raportti PDF:nä, Ted Goldberg: Politiskt mod krävs för att komma tillrätta med narkotikaproblematiken. Altinget 8.11.2023, Narkotikaprisutvecklingen i Sverige 1988–2022. CAN Rapport 219, Maj 2023, Lärdomar av Encrochat – Sammanfattande rapport. Analysproject Robinson 5.10.2021, Prevalence of cannabis use among young adults in Sweden comparing randomized response technique with a traditional survey. Addiction 2.5.2023,
Ruotsin sosiaaliministeri Jakob Forssmed ottaa vastaan raportin “Vi kan bättre!” työryhmän puheenjohtajalta Thomas Lindéniltä 26. lokakuuta 2023. ”Tämän hallituksen linja perustuu rajoittavaan huumepolitiikkaan, ja se tulee näkymään huumelainsäädännössä”, tiivisti Forssmed ruotsalaisen huumepolitiikan jälleen kerran.
Maanantaina 20. marraskuuta hallituksen lehdistötilaisuus toimenpiteistä, joilla yritetään lopettaa lasten ja nuorten rekrytoiminen rikollisjengeihin. Maahan kohdistuu ”hyvin vakava jengiväkivallan uhka”.
