Kriminaalivalvontaan perustuvan huumepolitiikan aiheuttamat haitat ovat monissa maissa kärjistyneet niin, että dekriminalisoinnista on tullut huumepolitiikan avaintermi. Rankaisemisen poistaminen huumeiksi luokiteltujen aineiden hallussapidosta ei kuitenkaan ole ihmelääke kaikkiin ongelmiin, jollei politiikkaan liitetä käyttäjiksi leimattujen ihmisoikeuksien palauttamista sekä ongelmaisten ihmisten hoitoa ja integrointia takaisin yhteiskuntaan.
Norjan uudistus kaatui puolueiden erimielisyyteen
Norjassa laajan kannatuksen saanut kaikkien huumeiden dekriminalisointihanke pääsi Suomessa huhtikuussa uutisvirtaan NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenbergin perhetarinan kautta. Stoltenbergin perheen esimerkin myötä monet muutkin huumeiden käyttäjät uskalsivat tulla julkisuuteen haastamaan perinteisen huumepolitiikan ennakkoluuloja ja harhakäsityksiä, ja hetken näytti siltä, että Norjasta tulisi pohjoismaisen huumepolitiikan edelläkävijä ja mallimaa.
Uudistus kaatui vuosi sitten puolueiden kinasteluun siitä, keitä tässä ollaan dekriminalisoimassa. Konservatiivihallituksen laatiman aloitteen mukaan huumeiden käyttö ja hallussapito olisi edelleen laitonta, mutta niistä ei rangaistaisi. Työväenpuolue ja keskustapuolue puolestaan esittivät, että ainoastaan ongelmakäyttäjät dekriminalisoitaisiin, mutta nuorten ja huumeiden virkityskäyttäjien rankaisemista jatkettaisiin. Muut puolueet paitsi Edistyspuolue kannattivat kaikkien huumeiden käyttäjien dekriminalisointia. Mikään kanta ei saanut parlamentissa vaadittavaa enemmistöä, ja huumepolitiikan uudistus tyssäsi sillä erää.
Tämän jälkeen Norjan korkein oikeus päätyi kolmen oikeusjutun käsittelyssä vapauttamaan kaikki näissä jutuissa huumeiden hallussapidosta syytetyt. Tämä pakotti valtakunnan syyttäjän laatimaan uuden ohjeistuksen huumeiden hallussapitoa koskeviin oikeusjuttuihin. Huumeiden hallussapitoa koskevat oikeusjutut romahtivat vuonna 2022, koska poliisi pelkää tekevänsä virheitä henkilöön kohdistuvissa etsinnöissä.
Huumeiden hallussapidosta saadusta rangaistuksesta voi kuitenkin edelleen seurata suuria ongelmia ihmisen elämälle. Vaikka ihmisellä olisi hallussaan sallittu 15 grammaa kannabista, voi hallussapidosta saatu rekisterimerkintä estää pääsyn moniin työpaikkoihin, vaikuttaa adoptio-oikeuteen ja terveyspalvelujen saantiin sekä estää matkustamisen Yhdysvaltoihin. Työväenpuolue esitti väliaikaiseksi ratkaisuksi rekisterimerkintöjen vanhenemista kolmessa vuodessa. Nykyinen tilanne pakottaa työväenpuolueen ja keskustapuolueen hallituskoalition laatimaan uusi dekriminalisointisuunnitelma.
Kieltolain metamorfoosi
Yhteiskuntatieteiden tohtori, Yorkin yliopiston ESRC Vulnerability and Policing Futures Research Centren tutkija Tobias Kammersgaard analysoi Norjan dekriminalisointisuunnitelmaa tutkimuksessaan “From punishment to help? Continuity and change in the Norwegian decriminalization reform proposal” ja nostaa esille vakavia ongelmia hoitoajatteluun perustuvassa dekriminalisointimallissa.
Norjan huumepolitiikan uudistamismallissa Tobias Kammersgaard näkee kaksi tapaa esittää ongelma: “kriminalisointiongelma” ja “huumeiden käytön ongelma”.
Kieltolain näkökulmasta ei olla sisäistetty sitä, kuinka paljon ongelmia huumepolitiikka aiheuttaa, jolloin huumeiden käytön ongelman näkökulmasta laadittu uudistusmalli jatkaa vanhaa ongelmaa. Norjan ja Portugalin dekriminalisointimalleissa poliisilla säilyy sen asema tunnistaa laittomia huumeita ja pidättää niiden käyttäjät.
Vaikka uudistuksella piti poistaa kriminalisoinnin kielteiset vaikutukset huumeita käyttäviin ihmisiin eli syrjäytyminen ja leimaaminen, ei poliisivalvonnan aiheuttamiin kriminalisoinnin kokemuksiin, kuten henkilötarkastukset, kuulustelu ja henkilötutkinta julkisilla paikoilla, kiinnitetä lainkaan huomiota.
Uudistuksen keskeinen seikka on kaikkiin toimenpiteisiin vaadittavan suostumuksen painottaminen. Vaikka Norjan hallituksen asettaman komitean mietinnössä painotetaan potilaan suostumusta hoitoon, ovat huumeita käyttävän henkilön oikeudet edelleen rajalliset, jos siihen sisältyy vain oikeus kieltäytyä hoidosta ja neuvonnasta. Esityksen mukaan huumeita käyttävällä tai niistä riippuvaisella henkilöllä ei ole oikeutta käyttää ja pitää hallussaan huumeita ilman poliisin ja muiden viranomaisten sekaantumista. Huumeita käyttävät henkilöt jopa velvoitettiin osallistumaan kunnalliseen neuvontapalveluun ja vastaanottamaan tietoa laittomien huumeiden käytön haitoista.
Tällä tavalla huumepolitiikalla luodaan politiikan kohdetta, eli toisin sanoen dekriminalisointimalliin sisältyy mielikuvia ja oletuksia niistä ihmisistä, joihin tämä politiikka kohdistuu. Huumepolitiikalla luodaan huumeiden käyttäjistä erityinen “ihmiskategoria”, joka tarvitsee tai ainakin hyötyy viranomaisten toiminnasta tavalla tai toisella.
Retorisesta hoitopainotteisuudesta huolimatta politiikan tavoitteena on edelleen käytön vähentäminen sekä huumeeton maailma. Tätä voidaan kutsua kieltolain metamorfoosiksi.
Suurin osa huumeita käyttävistä tarvitsee apua harvoin ja enimmäkseen heitä voidaan pitää ongelmattomina. Huumeita ongelmattomasti käyttävät ihmiset käsitetään ryhmänä, joka ei ole VIELÄ kehittynyt ongelmakäyttäjiksi ja joka voisi hyötyä hoidosta ja avusta – mutta vain ehkäisevällä eikä parantavalla tavalla.
Käyttäjien oma tieto ja kokemus on alisteinen huumesodan logiikalle vaikka tämä puettaisiinkin hoidon ja valistuksen muotoon. Käyttäjien omaa tietoa pidetään “alisteisena tietona”, joka tarkoittaa sellaista tietoa, näkökulmaa ja kokemusta, joka hylätään epäolennaisena politiikan tekemisen prosessissa.
Portugalissa suostuttelukomitean eteen tuoduista huumeiden käyttäjistä enemmistö on ollut nuoria, ei-riippuvaisia kannabiksen käyttäjiä. Norjassa voi käydä samalla tavalla, koska ongelmattomat kannabiksen käyttäjät muodostavat enemmistön huumeiden käyttäjistä myös siellä.
Huumeiden käyttäjien tieto ja näkökulmat eivät resonoi sen ajatusmallin kanssa, jossa heistä tehdään avun ja neuvonnan tarpeessa oleva ihmisryhmä.
Tuoreen tutkimuksen mukaan huumeiden virkistyskäyttäjät kannattavat seuraavia arvoja: henkilökohtainen vapaus käyttää huumeita, huumeiden ympärille luodun paternalismin hylkääminen virkistyskäyttöön kytkeytyvien huumeiden (kuten ekstaasi, kannabis, psykedeeliset sienet) osalta sekä nykyisen alkoholin sallivan mutta huumeet kieltävän järjestelmän epäoikeudenmukaisuuksien esille nostaminen.
Ei ole lainkaan yllättävää, että nämä vaihtoehtoiset näkökulmat on syrjäytetty huumepolitiikan uudistamisessa, koska huumepolitiikan kenttää on vuosikymmeniä leimannut “patologian paradigma”, jonka perusteella kaikenlainen harkinta laittomien huumeiden käytön aiheuttamista myönteisistä vaikutuksista ja kokemuksista on jätetty huomiotta.
Norjan dekriminalisointialoite ei riko tätä perinnettä. Uudistuksen painopiste on siirtyminen yhdestä ihmisten elämään sekaantumisen mallista toiseen eli rankaisemisesta hoitoon. Tämä vahvistaa suuren yleisön käsitystä laittomien huumeiden käytöstä ongelmana, ja vaientaa vaihtoehtoiset tavat ymmärtää huumeiden käyttö mahdollisesti ongelmattomana ja nautittavana.
Hoitokeskeinen politiikka ei välttämättä tuota vähemmän rankaisevaa huumepolitiikkaa, ja siksi terveyden ihanteen rinnalle tarvitaan muita ihanteita muuttamaan ajatusmallia laittomista huumeista.
Norjan dekriminalisointialoitteessa käsiteltiin selkeästi “kriminalisointiongelmaa” analysoimalla kriminalisoimisen kielteisiä vaikutuksia ihmisten elämään ja osoittamalla se, ettei kriminaalisanktioiden hyödyistä löydy tutkimusperustaa. Kuitenkin ehdotettujen toimenpiteiden tarkastelu osoittaa, että aloite käsittelee myös “huumeiden käytön ongelmaa”. Jos tavoitteena on vain terveysvaikutusten parantaminen, niin tällöin itsenäisyyden, arvokkuuden ja itsemääräämisoikeuden arvot voidaan jättää politiikan tekemisen prosessissa huomioimatta.
On tärkeää huomata, että aloitteessa ei anneta huumeita käyttäville eikä edes niistä riippuvaisille oikeutta pitää hallussaan ja käyttää aineita.
Huumeiden käytön valvonnassa on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä, kannabiksen käyttäjät voivat elää suhteellisen normaalia elämää ja psykedeelien käyttö mielenterveysongelmien hoidossa on saavuttanut laajan hyväksynnän monissa maissa. Huolimatta näistä edistysaskelista meidän tulee laajentaa ihmisoikeusnäkökulmaa, jolla voidaan haastaa perusteita myöten se mentaliteetti, joka näkee huumeet ongelmana ja yrittää taistella niitä vastaan.
Ihmisoikeusargumenttia on tässä yhteydessä kritisoitu siitä, että lapsen oikeus huumeettomiin vanhempiin, huumeita käyttämättömien ihmisten oikeus olla kokematta haittoja huumeiden julkisesta käytöstä ja veronmaksajien oikeus olla maksamatta itseaiheutettujen haittojen terveydenhoidon kustannuksia ovat ristiriidassa huumeita käyttävien ihmisten oikeuksien kanssa. Vaikka voidaan hyvin perustellusti väittää huumeita käyttävien ihmisten oikeuksien voittavan nämä kilpailevat oikeudet, on näitä kilpailuja vaikea voittaa nykyisessä ilmapiirissä, jota hallitsee huumeiden vastaiset tunteet ja lääketieteellis-juridisen diskurssin valta-asema.
Norjan dekriminalisointihanke olisi ollut merkittävä muutos, jolla oltaisiin pystytty vähentämään kriminalisoinnin haittavaikutuksia. Sen perustelujen analysointi osoittaa, kuinka joistakin asioista puhutaan ja toisista vaietaan, mikä paljastaa vahvoja kulttuurisia kertomuksia ja syvälle juurtuneita käsityksiä laittomista huumeista ja niiden käytöstä – ja huumepolitiikan uudistamisen tulisi tapahtua näiden kertomuksien ja käsityksien puitteissa.
Dekriminalisointi yksin ei riitä
Huumeriippuvaiset ihmiset ovat ryhmänä vahvasti yliedustettuja kriminaalivalvonnassa muodostaen jopa 50 % kriminaalivalvonnan piiriin joutuneista, mikä rasittaa oikeusjärjestelmää. Tästä on vedetty johtopäätös, että huumeiden käyttäjien rankaiseminen on tehoton tapa hoitaa huumeongelmaa ja aiheuttaa runsaasti muita ongelmia. Dekriminalisoinnista onkin tullut kansainvälisesti huumepolitiikan avaintermi.
Mutta auttaako henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun huumausainemäärän hallussapidon dekriminalisoiminen vähentämään riippuvaisten ihmisten kokemia haittoja ja kohentamaan heidän hyvinvointiaan? Laajassa tutkimuskatsauksessa “The Relationship between the legal status of drug possession and the criminalization of marginalized drug users: A literature review” käydään läpi tuloksia eri maissa ja osavaltioissa toteutetuista dekriminalisointihankkeista.
Suuri osa tutkimuksista käsittelee kannabiksen käytön ja hallussapidon dekriminalisointia erityisesti Yhdysvaltojen osavaltioissa. Muiden huumeiden dekriminalisointia käsittelevä tutkimustieto tulee Portugalista, Kaliforniasta ja Brasiliasta. Tähän tutkimukseen ei kuitenkaan otettu mukaan yksinään kannabiksen dekriminalisoimista tai laillistamista käsitteleviä tutkimusraportteja, koska sen käyttöön ei liity sellaista kuolleisuutta ja terveyshaittaa kuin muihin huumeisiin. Lisäksi kannabista käsittelevien tutkimuksien suuri määrä veisi tämän tutkimuksen polttopisteen toisaalle.
Tutkimuksessa läpikäyty aineisto osoittaa, että pelkkään huumeiden dekriminalisointiin liittyy mahdollisia haittavaikutuksia huumeiden käyttäjille ja heidän yhteisöille, ja että mahdolliset hyödyt toteutuvat silloin, kun lakiuudistukseen yhdistetään sellaisia näyttöön perustuvia käytäntöjä, jotka tukevat riippuvuudesta toipumista.
Huumeiden käyttäjien kriminalisointi ulottuu laajemmalle kuin huumeiden hallussapitorikokseen, mikä merkitsee sitä, että tarvitaan apua työttömyyteen, hoitamattomiin mielenterveysongelmiin sekä riippuvuudesta toipumisen ja hyvinvoinnin tukemista.
Eniten rangaistaan niitä, joilla on huumeriippuvuuden lisäksi mielenterveysongelmia, köyhyyttä ja asunnottomuutta. Huumeiden hallussapitoon liittyvät rangaistukset ovat vain pieni osa, alle 4 %, tämän populaation saamista rangaistuksista.
On epävarmaa, kuinka haavoittuvaisessa asemassa olevien ihmisten elämää voidaan kohentaa kriminaalivalvonnan rangaistuksien poistamisella, jotka muodostavat alle 4 % näiden ihmisten saamista rangaistuksista, jos ei samalla pystytä aloittamaan näyttöön perustuvia toimenpiteitä. Jollei pystytä vaikuttamaan riippuvuutta aiheuttaviin ja ruokkiviin tekijöihin, niin silloin riippuvuutta aiheuttavien aineiden saatavuutta ja laillista asemaa muuttavat toimenpiteet voivat aiheuttaa lisäongelmia.
Uusi hanke vireillä
Keskustapuolueen oikeus- ja valmiusministeri Emilie Enger Mehl kertoo lehdistötiedotteessa 11. toukokuuta Norjan hallituksen asettavan komitean selvittämään lainsäädännöllisten muutosten tarvetta sen takaamiseksi, että huumeiden ongelmakäyttäjiä ei rangaistaisi pienten huumemäärien hallussapidosta vaan heille tarjottaisiin terveydenhoitoa ja seurantaa rankaisemisen sijaan.
Ministeri tähdentää sitä, kuinka poliisin valmiuksia voitaisiin tehostaa huumeiden käytön ehkäisemisessä.
Norjan hallituksella on suunnitteilla huumeiden käytön ehkäisyn ja hoidon uudistushanke, joka esiteltäisiin eduskunnalle vuoden 2024 alussa.
“Pidän tärkeänä painottaa sitä, että huumeiden käyttö on laitonta, eikä hallitus halua dekriminalisoida pienten omaan käyttöön tarkoitettujen huume-erien kauppaa,” ministeri Mehl tähdentää.
Komitean ei pidä käsitellä dekriminalisointia vaan huumeriippuvaisten terveydenhoitoa. Tämän lisäksi painotetaan poliisin mahdollisuuksia paljastaa huumeiden käyttöä nuorison keskuudessa ottaen huomioon Norjan perustuslain ja Euroopan Unionin ihmisoikeussopimuksen asettamat rajoitukset poliisin toiminnalle.
Lehdistötiedotteessa painotetaan erikseen sitä, että “huumeiden käytöllä voi olla vakavia haittavaikutuksia henkilölle sekä kielteisiä seurauksia läheisille ja yhteiskunnalle”.
Komiteaan on nimitetty kolme rikoslain asiantuntijaa, mutta ei ketään terveydenhoidon piiristä puhumattakaan huumeiden käyttäjien edustajaa. Tämä kertoo paljon Norjan dekriminalisointihankkeen tavoitteista, jotka jatkavat patologian paradigmaa.
Lähde: Nato-pomo Jens Stoltenberg etsi huumeriippuvaista siskoaan Oslon kaduilta – eliittiperheen särö muutti kansan mielipiteen huumelakeihin. HS 16.4.2023, Tobias Kammersgaard: From punishment to help? Continuity and change in the Norwegian decriminalization reform proposal. International Journal of Drug Policy Volume 113, March 2023, Science Norway 21.7.2022, What happened to Norway’s drug policy reform? Safer Drug Policies 2022, The Relationship between the legal status of drug possession and the criminalization of marginalized drug users: A literature review. Journal of Community Safety & Well-being December 2022. Utvalg skal utrede utvalgte strafferettslige og straffeprosessuelle spørsmål på rusfeltet. Justis- og beredskapsdepartementet pressemelding 11.5.2023.
Norjan edellisen hallituksen dekriminalisointisuunnitelma
Vice dokumentti Norjan huumeongelmaisista vuodelta 2018
Kuinka dekriminalisointi toimii Portugalissa