Kieltolakikupla – Turun seudun kannabisyhdistys

Wienissä järjestettiin 13. – 17. maaliskuuta YK:n huumekomission, CND, 66. kokous, jossa maailman huumeongelmaa yritettiin jälleen kerran suitsia ja panna pakettiin. Esille nousi kannabiksen laillistamisen haasteet kansainvälisen huumelautakunnan, INCB, yrittäessä hangata yhä laajemmaksi paisuvaa laillistamisen tsunamia vastaan. INCB piti asiaa esillä CND:n kokousviikon avajaisistunnossa, eri kyselytilaisuuksissa ja vuosiraportissaan.

Kansainvälisten huumesopimuksien noudattamista valvova INCB julkaisee vuosittain raportin maailman huumetilanteesta. Vuoden 2022 raportissa ensimmäinen luku käsittelee kannabiksen laillistamista. Vaikka maailmassa on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä, ei tämä tuore raportti tarjoa myönteistä yllätystä.

INCB asettaa USA:n liittovaltion vastuuseen kannabiksen laillistamisesta sen osavaltioissa sekä höykyttää Saksaa kansainvälisten huumausainesopimuksien artikloista, jotka kieltävät INCB:n mukaan kannabiskaupan laillistamisen muuhun kuin lääkinnällisiin ja tutkimustarkoituksiin. Kannabista ei voida laillistaa ei-lääkinnälliseen käyttöön, koska se on luokiteltu vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa riippuvuutta ja väärinkäyttöä aiheuttavaksi aineeksi, mikä rajoittaa sen käytön vain lääkinnällisiin ja tutkimustarkoituksiin.

Mikä on tämän ajatusmallin logiikka ? Onko vuoden 1961 huumausaineyleissopimus ehdoton kieltolakisopimus, ja onko se oikea sopimus kannabiksen valvontaan ?

INCB on maailman huumepoliisi

INCB:n raportti alkaa historiallisella taustoituksella, jonka mukaan huumepolitiikassa alunperin keskityttiin kriminaalivalvontaan, mutta 1980- ja 1990-luvuilla huumeiden käyttöä ja riippuvuutta alettiin pitämään terveyskysymyksenä.

INCB:n versio historiasta on vinoutunut siten, että mm. Nixonin huumepolitiikassa riippuvaisten hoitoa painotettiin enemmän kuin kriminaalivalvontaa. Huumesodan makuun päästiin vasta 1980- ja 1990-luvuilla eli ns. Reagan-doktriinin kaudella.

Vuonna 1988 solmittu kolmas kansainvälinen huumesopimus “United Nations Convention against Illicit Traffic in Narcotic drugs and Psychotropic Substances” teki USA:n huumesodasta huumepolitiikan kansainvälisen mallin. INCB haluaa unohtaa mustan luvun omassa historiassaan, kuinka huumehaukat kaappasivat INCB:n johdolla vuonna 1998 YK:n yleiskokouksen hyväksymään militaristinen Drug Free World – We Can Do It ! huumeohjelma. Kriminaalivalvonnasta tehtiin huumepolitiikan ensimmäinen puolustuslinja. Ohjelma on häpeällinen luku YK:n historiassa, ja viime vuoden joulukuussa YK:n yleiskokous päätti äänestyksen jälkeen poistaa tämä termi huumepoliittisesta päätöslausemastaan.

Yhdysvalloissa huumepolitiikan liberalisointi lähti liikkeelle kansalaisjärjestöjen ajamana ruohonjuuritasolta ja osavaltioista. Nimenomaan INCB on vuosikymmenien mittaan vastustanut neulojen vaihto-ohjelmia, haittoja vähentävää politiikkaa, käyttäjien dekriminalisointia ja kannabiskaupan laillistamista.

INCB ei myöskään nosta esille sitä, että vuoden 1961 sopimuksessa kannabiksen luokittelu perustuu 1950-luvulla luotuun ajatusmalliin, jossa se rinnastetaan ns. koviin huumeisiin ja siksi sijoitettiin sopimuksen luokitusjärjestelmässä ankarimpiin I ja IV luokkiin ilman mitään tieteellistä perustelua. Tämä kaikki nousi esille WHO:n tekemässä kannabiksen luokittelun kriittisessä arviossa vuonna 2020.

Huumeluokitukseen sisältyvän oletuksen kannabiksen vaarallisuudesta on yhä useampi valtio todennut paikkansa pitämättömäksi ja alkanut soveltaa kannabikseen muista luokitelluista aineista poikkeavaa politiikkaa.

Raportin kohdassa 47 INCB kertoo, että kannabiksen laillistaneissa valtioissa ja osavaltioissa lasten ja nuorten suojeleminen on asetettu päätavoitteeksi. Siitähän tässä on kysymys: kieltolakiin perustuva politiikka on tässä tavoitteessa pahasti epäonnistunut. INCB ei ole mikään puolueeton tutkimuslaitos eikä terveysvirasto, vaan se on asemoinut itsensä maailman ylimmäksi huumepoliisiksi.

INCB lietsoo skismaa

Huumepoliisin mentaliteetti nousee esille siinä, kuinka INCB puhuu “laillistamisen kannattajista” yhtenä ryhmänä käyttäen ilmaisuja kuten “he uskovat”, “he kaikki jakavat oletuksen” jne. Huumesodasta kansainväliseen huumebyrokratiaan tarttunut poliisimentaliteetti on aiheuttanut sen, että kriittisiä puheenvuoroja esittäneisiin kansalaisjärjestöihin suhtaudutaan ulkopuolisina näissä huumebyrokraattien kokouksissa ja konferensseissa kotimaassa ja kansainvälisesti. Drug Free World-kokouksessa vuonna 1998 kansalaisyhteiskuntaa esitti Ruotsin kuningatar Silvia !

INCB on vaikutusvaltaisin taho luomassa huumepolitiikkaan vastakkainasettelua, joka tekee huumekeskustelusta niin vaikeaa. Faktat puhuvat puolestaan: kiellettyjen aineiden käyttö kasvaa, aineiden määrä kasvaa, ja järjestäytynyt rikollisuus kasvaa ja rikastuu vuosi vuodelta.

Eikä tämä ole vain laillistajaporukan keskinäistä höpötystä, vaan tuore YK:n huumetoimiston, UNODC, erikoisraportti kokaiinista kertoo tämän. USA:n ja YK:n huumesota Amerikan mantereella on raunioittanut valtioita, suistanut ihmiset köyhyyteen ja tappanut satoja tuhansia samalla kun kokaiinin tuotanto kasvaa ja käyttö leviää. Etelä- ja Väli-Amerikan valtiot ovat kyllästyneet syntipukin rooliin ja alkaneet luoda vaihtoehtoisen huumepolitiikan malleja.

INCB kylvää ristiriitaista tietoa

INCB ei pysty perustelemaan yhdelläkään tutkimukseen perustuvalla faktalla, että kieltolailla olisi saatu jotakin hyvää aikaan. Sen sijaan INCB kylvää ristiriitaista tietoa, mistä tässä käsitellään raportista kolme väitettä.

1: Coloradossa myrkytyskeskukseen tulleet puhelinsoitot kannabismyrkytyksistä ovat kasvaneet vuodesta 2013 vuoteen 2020 154 %. Kasvu näyttää hurjalta mutta lukumääräisesti tämä nousu on 125:stä 318:aan eli pieni määrä verrattuna kaikkiin yhteydenottoihin. Kyseessä ovat siis puhelinsoitot, joiden tarkemmasta sisällöstä ei ole tietoa.

INCB:n raportissa arvioidaan, että kannabiksen laillistaminen luo vapaampaa ilmapiiriä, jolloin ihmiset voivat avoimemmin kertoa terveydenhoidon piirissä kannabiksen käytöstään ja siihen liittyvistä ongelmista, mikä on pelkästään hyvä asia. Tämä voi kuitenkin vaikuttaa siihen, että kannabikseen liittyviä tapauksia rekisteröidään terveydenhoidon piirissä enemmän kuin kieltolain aikana. Kannabikseen ei kukaan ole vieläkään kuollut päinvastoin kuin lääkeyhtiöiden lääkkeisiin.

2: Coloradossa liikenneonnettomuuksissa positiivisen kannabistestin saaneiden autonkuljettajien osuus on kaksinkertaistunut vuodesta 2013. Tässä ei oteta huomioon sitä, että kannabiksen testaaminen liikenteessä on moninkertaistunut laillistamisen myötä, mikä sekin on hyvä asia.

3: USA:n huumepoliisin, DEA, mukaan Coloradossa vakiintuneet huumeiden salakuljetusorganisaatiot tekevät miljoonia dollareita kannabiskaupalla. Ennen laillistamista 100 % kannabiskaupasta oli laittomissa käsissä tuottaen miljardeja dollareita mm. Meksikon väkivaltaisille kartelleille.

Laittomat organisaatiot pystyvät myymään kannabista halvemmalla kuin verotuksen ja erilaisten lupamaksujen rasittamat lailliset yritykset. Coloradossa verotetaan 15 % kannabiksen siirtyessä sekä kasvattajalta kauppiaalle että kauppiaalta kuluttajalle eli kahteen kertaan. Laillistaminen luo markkinaraon, jossa kauppias voi jättää lupamaksut maksamatta mutta silti esiintyy laillisena yrittäjänä. Tällaisten yrittäjien karsiminen vie paljon viranomaisten aikaa ja vaivaa. Lisäksi liittovaltion kieltolaki estää normaalit pankkipalvelut ja verovähennykset laillisilta yrittäjiltä.

Olisi väärin vaatia ”meiltä laillistajilta” heti täydellistä käännöstä kannabismarkkinoilla vuosikymmenien laittomuuden jälkeen. Kannabiskaupan laillistaminen vie miljardeja dollareita vuosittain järjestäytyneeltä rikollisuudelta. USA:n tullin mukaan kannabiksen takavarikot Meksikon rajalla ovat romahtaneet murto-osaan vuoden 2013 jälkeen.

INCB:n esittämien väitteiden lähteenä on USA:n liittovaltion hallintoon aikoinaan perustettu kieltolakiorganisaatio High Intensity Drug Trafficking Area, HIDTA, jonka Coloradon alaosasto RMHIDTA tuottaa laillistamisen vastaista propagandaa Coloradon osavaltiosta.

Tätä voi kutsua kieltolakikuplaksi: RMHIDTA:n väitteitä levitetään INCB:n raporteissa, joista ruotsalaisten huumehaukkojen Drugnews laatii uutisiaan, joita suomalaisten huumehaukkojen pääorganisaatio IHRY levittää Suomessa (levittäjäorganisaatioon kuuluvat mm. Eija Kalso, Martti Vastamäki, Marko Kilpi), ja sitten sosiaali- ja terveysministeriön huumevirkahenkilö Elina Kotovirta laatii lakia ja muuta ohjeistusta, mikä palauttaa saadun syötteen INCB:lle, kunnes väite aloittaa taas uuden kierroksen.

Kuplassa

Kieltolakikupla tuottaa tolkuttomasti puhetta, tekstiä, graafista esitystä ja videoklippejä, minkä takia sen sisäiseen logiikkaan on työlästä paneutua. Onneksi yksi suomalainen huumepoliisi tiivistää kieltolain ristiriidan mielipidekirjoituksessaan. Uutisvuoksi-lehdessä 7.3. Timo Härkönen aloittaa mielipiteensä julistamalla, että ”Täyskielto on parasta ennaltaestävyyttä myös kannabiksen osalta”.

Kahden kappaleen jälkeen Härkönen kuitenkin toteaa, että ”Tiedoksenne, että tässäkin maakunnassa myydään muun muassa kannabista kouluikäisille kouluissa, vaikka se on edelleen rangaistavaa”.

Samanlainen kognitiivinen dissonanssi näkyy kansainvälisellä tasolla siten, että INCB todistelee kieltolain toimivan. CND:n kokouksen alussa sen edustaja jopa toteaa, että ”The convention provides sufficient flexibility to provide alternatives to incarceration for cannabis offences without resorting to legalisation”.

UNODC:n kokaiiniraportti osoittaa, että ongelma pysyy ja jopa kasvaa. CND:n kokouksessa puolestaan päätetään vuodesta toiseen, että järjestelmä toimii, koska ongelma on pysyvä ja täten oikeuttaa järjestelmän toiminnan. Huumebyrokratia on vuosikymmenet oppinut elämään tässä kognitiivisen dissonanssin kuplassaan huumesodan keinotekoisen yksimielisyyden nimissä.

Kuplan lisäksi järjestelmää voisi havainnollistaa myös venäläisellä maatuskanukella. CND:n kokoukseen osallistui kansainvälisten huumehaukkojen uusi organisaatio Foundation for Drug Policy Solutions, joka tarjoaa ”uutta tietoa” huumeongelmien ratkaisemiseksi. Sen johtokunnasta paljastuu vanha huumesodan haamu, amerikkalainen kenraali Barry McCaffrey. Hän toimi sotilasuransa jälkeen presidentti Bill ”I didn’t inhale” Clintonin kaudella valkoisen talon huumetoimiston johtajana, ns. huumetsaarina. Tuolloin luotiin huumeiden vastainen ohjelma, jossa suosittuihin TV-sarjoihin istutettiin huumeita käyttäviä luuserihahmoja ja muita ”huumeiden vastaisia viestejä”. Tätä ohjelmaa rahoitettiin kymmenillä miljoonilla dollareilla. McCaffrey kiisti julkisesti, että AIDS- ja syöpäpotilaat hyötyisivät kannabislääkityksestä kutsuen sitä Cheech & Chong lääkkeeksi.

Vanhan kenraalin lisäksi organisaatiossa vaikuttavat vanhat huumesotaratsut Patrick J. Kennedy ja Kevin Sabet. Kieltolain noidankehä syntyy siitä, että huumebyrokraatit ja INCB kierrättävät samoja väitteitä tukien toistensa ristiriitaisia käsityksiä kieltolaista ja laillistamisesta.

Suomessa Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio on merkittävin tekijä huumemarkkinoiden muutoksessa järjestäytyneen rikollisuuden temmellyskentäksi, ja siinä häntä tuki koko suomalainen huumebyrokratia. Kieltolain tavoitteiden ja saavutusten tieteellinen ja puolueeton arviointi odottaa edelleen tekijäänsä, Suomessahan sen torppasivat viimeksi kansanedustajat!

INCB:n tulkinnan vinoutuma

INCB vetoaa raportissaan, CND:n kokouksessa ja kansalaisjärjestöjen kyselytilaisuudessa vuoden 1961 sopimuksen artiklaan 4:

1. Sopimuspuolten tulee ryhtyä sellaisiin lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen:

a ) tämän yleissopimuksen määräysten voimaansaattamiseksi omilla alueillaan;

b ) yhteistyön aikaansaamiseksi toisten valtioitten kanssa tämän yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanossa; ja

c ) tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti huumausaineiden tuotannon, valmistuksen, viennin, tuonnin, jakelun, kaupan, käytön ja hallussapidon rajoittamiseksi yksinomaan lääkinnöllisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin.

Rakenteellinen vinouma tarkoittaa tapaa, jolla kansainväliset järjestöt, tuomioistuimet ja juristiyhteisö valitsevat sen, miten eri suuntiin ohjaavia oikeussääntöjä tulkitaan ja painotetaan. Jokaiseen oikeusjärjestelmään sisältyy tulkintaa ja valintoja, eikä mitään sopimuksia ole kirjoitettu kiveen.

Kansainvälisten huumesopimuksien tulkinta on vuosikymmeniä ollut ankarampaa kuin mitä itse tekstistä voidaan päätellä. Suomessa kannabiksen lääkekäyttö yritettiin aikoinaan kiistää väittämällä vuoden 1961 huumausainesopimuksen kieltävän sen, kunnes vuonna 2006 Turun hallinto-oikeudessa todettiin sopimusta siteeraten, että ”huumausaineiden lääkinnöllinen käyttö on jatkuvasti välttämätöntä tuskan ja kärsimysten lieventämiseksi ja asianmukaisin toimenpitein on varmistettava huumausaineiden saanti tähän tarkoitukseen.” (Turun hallinto-oikeus 7.9.2006).

Hyvä esimerkki YK:n huumebyrokratian vinoumasta on WHO:n suorittama kannabiksen huumeluokituksen kriittinen arviointi, joka lähti liikkeelle siitä tosiseikasta, että kannabiksen huumeluokitus ei aikoinaan perustunut mihinkään tieteelliseen arviointiin vaan kolonialistisiin asenteisiin sen käyttäjiä kohtaan. WHO:n asiantuntijalautakunta päätyi arvioissaan siihen, että luokitusta olisi pitänyt lieventää merkittävästi. Poliittisen kädenväännön ja äänestyksen jälkeen CND päätyi vuonna 2020 ainoastaan poistamaan se ankarimmasta IV luokasta mutta säilyttämään se I luokassa mm. heroiinin ja kokaiinin rinnalla. Lisäksi kannabiksen vaikuttava aine, THC, pysyi edelleen vuoden 1971 sopimuksen piirissä lievemmän valvonnan alaisuudessa.

Tätä ei voida perustella millään tieteellisellä tutkimuksella, vaan se oli puhtaasti poliittinen päätös. Sopii kysyä, kuuluuko kannabis lainkaan huumesopimuksen luokituksiin varsinkin, kun sen vaikuttava aine kuuluu eri sopimukseen ja erilaisen valvonnan piiriin?

Onko vuoden 1961 sopimus yksipuolisesti kieltolakisopimus ? Tusky julkaisi vuosi sitten artikkelin aiheesta, jossa todettiin sopimuksen tarjoavan muitakin vaihtoehtoja kuin kieltolain ja kannabiksen sallimisen vain lääkinnällisiin ja tutkimustarkoituksiin. Tässä voidaan vedota artikloihin 2, 28 ja 49, ja 4. artiklaa sovellettaessa tulee kysyä, onko rajoittaminen tarpeen.

Tärkeintä on pitää tähtäin sopimuksen ensisijaisissa tavoitteissa, jotka ovat ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä nyt kiellettyjen aineiden ja kasvien saatavuuden turvaaminen kivun ja kärsimyksen lieventämiseksi.

Huumesopimuksien erityinen tavoite on lasten ja nuorten suojeleminen. Tässä kieltolaki on epäonnistunut, ja 1960-luvulta saakka kannabiksen käyttö on levinnyt nuorison keskuudessa kautta maailman. Pienistä kannabisrikkeistä saadut rekisterimerkinnät ovat nuorten yleisin ensimmäinen rikosrekisterimerkintä, millä voi olla dramaattisia vaikutuksia nuorten kehitykseen, koulutukseen ja työuraan.

Sen sijaan kokemukset Yhdysvaltojen osavaltioista osoittavat, että kannabiksen valvottu kauppa ei lisää vaan jopa vähentää kannabiksen käyttöä nuorison keskuudessa. Syynä on diilereiden korvaaminen laillisilla kaupoilla, joissa valvotaan ikärajoja.

Mitä sitten ?

CND:n kokouksen oheistapahtumassa kansalaisjärjestöjen edustajat saivat esittää kysymyksiä INCB:n nykyiselle johtajalle Jagjit Pavadialle. Costa Ricasta kotoisin oleva aktivisti kysyi, mitä INCB voi tehdä valtioille, jotka ovat laillistaneet kannabiksen sekä lääke- että aikuiskäyttöön?

Jagjit Pavadia vastasi, että vuoden 1961 sopimuksen artikla 14 ja vuoden 1971 sopimuksen artikla 19 antavat INCB:lle laajat valtuudet käydä dialogia kyseisen valtion kanssa. Tämän jälkeen INCB informoi CND:tä ja ECOSOC:ia siitä, että huumesopimuksia on avoimesti loukattu, ja CND voi päättää jatkotoimenpiteistä. Artiklaa 14 sovelletaan tällä hetkellä vain neuvotteluissa Afganistanin uuden hallinnon kanssa kansainvälisen avun saamiseksi peruslääkkeiden puutteesta kärsiville ihmisille samalla kun oopiumin viljely laajenee.

”Sitä lukuun ottamatta emme ole vedonneet tuohon artiklaan minkään muun valtion kohdalla. Se ei tarkoita, ettemmekö työstäisi asiaa.”

Portugal, Hollanti, Uruguay, Jamaika, Kanada, Thaimaa, Malta, Saksa, Etelä-Afrikka, Meksiko, Kolumbia ja Luxemburg ovat jatkaneet huumepolitiikkansa uudistamista vailla ulkopoliittista tai muuta painostusta. Sveitsissä laillistamiskokeilu laajenee. Yhdysvallat ei ole reagoinut INCB:n haasteeseen, vaan sen sijaan Havaiji, Maryland ja Delaware ovat seuraavina osavaltioina laillistamassa kannabiskaupan aikuiskäyttöön.

INCB tunnustaakin raportissaan, että yhä useampi valtio on valmistelemassa lainsäädäntöä, jolla valvotaan ja säädellään kannabiksen ei-lääkinnällistä käyttöä.

Kansainvälisen huumebyrokratian sydämettömyys nousee esille siinä, että INCB “konsultoi” kannabiksen laillistaneita valtioita samalla mitalla kuin törkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä valtioita. Irania ja Saudi-Arabiaa kehotetaan lopettamaan huumeista tuomittujen teloitukset, mutta Venäjän huumepolitiikkaa ei kommentoida lainkaan, todetaan ainoastaan onnistuneet huumeiden vastaiset operaatiot.

YK:n yleiskokouksen äänestyspäätös tiputtaa Drug Free World -lauseke huumepoliittisesta päätöslauselmasta merkitsee ns. Wienin konsensuksen eli keinotekoisen yksimielisyyden loppua kansainvälisessä huumevalvonnassa. Kannabista laillistavien valtioiden kannattaa luoda yhteyksiä keskinäisen kannabiskaupan avaamiseksi sekä sen aseman muuttamiseksi kansainvälisessä huumevalvontajärjestelmässä ja lopulta poistamiseksi koko vanhakantaisesta byrokratiasta.

Jos haluat tukea Tuskyn uutistoiminnan jatkumista vuonna 2023, voit maksaa tuki- ja jäsenmaksun tilille FI92 5491 0220 1491 86.

Lähde: CND:n 66:nnen session avauskokous 13.3., INCB:n ja kansalaisyhteiskunnan kyselytilaisuus 16.3., Vuosiraportti 2022. INCB 2023, Global Report on Cocaine 2023. UNODC 16.3.2023, Koka saa kasvaa. Helsingin Sanomat 18.3.2023

CND:n 66:nnen kokouksen avajaiset